Kuvernaattori kiskaisi ohjaajavelho James Cameronin kanssa Excaliburin kivestä vuonna 1991 ja sivalsi elokuvahistorian lehville valtavan merkin. Z:n sijaan siinä luki T2, ja Arnoldin jykevä hahmo tulisi vartioimaan tätä sinettiä todennäköisesti ydinsotaan saakka.
Kyseessä on tietysti jatko-osa(halventava nimitys tälle) vuoden 1984 jättihitille Terminator, joka nosti Itävallan ison miehen kertaheitolla tähdeksi. 1984 Arnold lähetettiin tulevaisuudesta teurastamaan silloin vielä syntymättömän, ihmiskunnan tulevan pelastajan, John Connorin äiti Sarah Connor(Hamilton), jonka kuitenkin onnistui pelastaa itsensä armottoman tuhoajan kynsistä.
Nyt kuitenkin tappajakyborgi on palannut, joskin toisissa mietteissä, tällä kertaa itse John Connorin lähettämänä pelastamaan nuorempi itsensä(Furlong) ennen kuin uusi ja paranneltu T-1000(Patrick) ehtii pistää tämän lihoiksi ja näin ollen voittaa tulevan sodan koneiden hyväksi.
Tiukka kilpajuoksu tulevan ihmisten komentajan löytämiseksi sisältää koko joukon mahtavasti rytmitettyjä kohtauksia höystettynä unohtumattomalla dialogilla. Dynaamisten toimintakohtausten ja käsittämättömän hienon äänimaailman vyöryessä päälle kuin lauma kiimaisia hirviä, ei voi oikein muuta kuin nostaa kädet ilmaan ja myöntää oma mitättömyytensä. Ihokarvojen ollessa pystyssä ja ihon kananlihalla noin 75% elokuvan kestosta, huomaa kuinka huulille hiipii pikkuhiljaa sana, jonka merkitykseen voi tiivistää tämän koko muun “arvostelun”.
Halleluja!
