Kolmannessa osassa nakertajat palaavat jälleen maapallolle. Ohjaajaksi on palkattu varsin tuntematon nimi, Kristine Peterson. Enimmäkseen apulaisohjaajana toiminut b-nimi, on kunnostautunut niinkin hienolla elokuvalla kuin Kickboxer 5. Se ei kuitenkaan pilaa ennakkoasetelmia, jotka kolmas kerta luo. Tällä kertaa nakertajien uudelle tulemiselle ei anneta mitään selitystä. Jonnekin metsään on ilmeisesti jäänyt yksi critteri, joka munii muutaman munan ohikulkevan perheen auton alle. Samoissa pusikoissa pyörii maapallolle jäänyt Charlie, joka kertoo perheen lapsille hirmutarinan keskiyön nakertajista. Hän myös antaa pienelle pojalle kristallin, jonka tarkoitus on kertoa vaarasta. Läpinäkyvä esine alkaa hohkata vihreänä, jos lähistöllä on nakertajia. Auto vie nakertajan munat mukanaan keskelle Los Angelesia. Siellä ne sitten kuoriutuvat ja alkavat terrorisoimaan paikallisen kerrostalon asukkaita.
Critters 3:lla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä kahden aiemman osan kanssa. Paikkakunta on vaihtunut isoon kaupunkiin. Ainoat yhteydet aiempiin pätkiin ovat tietysti itse nakertajat, Charlie sekä nopeasti elokuvan lopussa vilahtava Ug. Juonen järjettömyydestä eritoten kärsivä tarina ei silti välttämättä aukea, jos ei ole nähnyt ensimmäisiä osia. Tarinan kuljetuksessa on otettu valtavasti takapakkia. Selittämättömän alkukohtauksen jälkeen elokuvan sijoittaminen isoon kaupunkiin tuntuu oivalta ratkaisulta. Valitettavasti se vain ei täysin toimi, koska koko homma keskittyy liikaa yhteen kerrostaloon ja sen asukkaisiin. Tämä ratkaisu jättää nakertajille hyvin vähän tekemistä. Ruoka, joka on heidän suurin intohimonsa, on siis todella kortilla.
Tympeästä juonestaan huolimatta elokuva tarjoaa varsin mielenkiintoisen kuriositeetin, ollessaan Leonardo DiCaprion ensimmäinen leffa. Tästä nuoresta pojasta näkee jo hyvin, mitä tulevaisuus lupaa. Hänen roolinsa elokuvassa on vähintäänkin parhaimmistoa, joka on hyvin ensikertalaiselta. Muut roolit on tehty tasaisen varmalla b-tyylillä. Niissä ei oikeastaan ole mitään vikaa, mutteivät ne myöskään ole mitenkään loistavia. Etenkin spurguinen Charlien on jo vähän turhankin yliampuva hahmo. Sinänsä ihan hauska ajatus laittaa hänet näyttämään nuhjuiselta alkoholistilta, koska sitähän hän oli ensimmäisessä osassa. Kaikesta voikin päätellä, ettei kakkosessa tehty raittiuslupaus ole pitänyt.
Näyttelijöiden tasapaksun suoriutumisen luulisi auttavan nakertajia näyttämään paremmilta. Näin ei ole, sillä nakertajat ovat tässä elokuvassa heikoimmillaan. Uusi ympäristö ei yksinkertaisesti avaa tarpeeksi paljon tehtävää näillä ulkoavaruuden ruokakuninkaille. Talon asukkaat kyllä listivät heitä ihan mallikkaasti, mutta kun kyseessä on 90-luvun elokuva, on leffan ulkoasua jouduttu vähän siistimään. Nakertajat eivät enää tapa samalla intensiteetillä ihmisiä, joka vähentää veren määrää. Limaa sen sijaan on tarjolla yhtä paljon kuin aiemminkin, ellei jopa enemmän. Lima on tietysti ihan kivaa katseltavaa, mutta silti sitä jää kaipaamaan suurempaa verimäärää. Veri ei koskaan ollut Critters-elokuvien suurin hyve, eikä sitä koskaan ollut liioissa määrin. Nyt sitä olisi sopinut olla enemmän.
Kokonaisuutena kyseessä on sarjan huonoin osa. Se yrittää kovasti olla enemmän, mitä loppujen lopuksi pystyy tarjoamaan. Tämän kohdalla pelkoni melkein kävi toteen, sillä se osittain pilaa fiiliksen, jonka ensimmäinen osa sai aikaiseksi. Sitä ei edes DiCaprio ensimmäisessä roolissaan pelasta. Tästä tunteestani huolimatta liukuhihnatuotannoksi se on kuitenkin ihan kelvollista viihdettä. Lopputekstijakso on yksi omituisimpia, joita olen elokuvahistoriassa nähnyt. Ne tarjoavat hyvän syyn katsoa seuraavan osan, joka on siis toteutettu suhteellisen nopeasti tämän osan jälkeen. Sen verta hyvän saippuaoopperamaisen pysäytyksen Critters 3 tarjoaa.
