Gladiaattori oli ilmestyessään menestysleffa. Se sai peräti viisi Oscaria. Gladiaattori aloitti historiallisten megaspektaakkelien uuden aallon, jolle ei näy vieläkään loppua. Ikävä kyllä, minun on pakko tylysti sanottava suoraan, että tämä on todella yliarvostettu leffa. Vuosi 2000 ei tosin ollut kovin hyvä leffavuosi, mutta kyllä sinä vuonna valmistui parempiakin leffoja. Syyt siihen, mitä vikaa leffassa on, selitän tuonnempana.
Rooman valtakunta on mahtinsa huipulla. Keisari Marcus Aurelius (Richard Harris) pysäyttää germaanit Rooman valtakunnan rajoille. Keisari nimittää ennen kuolemaansa parhaan kenraalinsa Maximuksen (Russell Crowe) seuraajakseen. Keisarin poika Commodus (Joaquin Phoenix) kaappaa kuitenkin vallan ja määrää Maximuksen perheineen teloitettavaksi. Maximus kuitenkin pääsee pakoon. Hänen vaimonsa ja poikansa kuitenkin kuolevat. Maximus saadaan kiinni ja hänestä tehdään gladiaattori.
Jos tehdään historiallinen spektaakkeli isolla rahalla niin sitten pitää tehdä elokuva kunnolla, eikä jättää yli sataa mokaa, jotka loistavat kilometrien päähän. Muutaman mokan olisinkin valmis antamaan anteeksi, mutta jos elokuvassa on mokia vilisemällä ja ne olisi voitu välttää pienellä vaivalla, niin se on jo anteeksiantamatonta. Muun muassa moviemistakes.com on listannut tästä leffasta yli 100 virhettä. Okei, kaikki tekevät virheittä, mutta tässä mennään jo överiksi. Monet mokat näkyvät ikävän selkeästi. Tässä viljellään myös paljon erittäin virheellistä tietoa Rooman historiasta. Elokuva on kaikenlisäksi välistä turhan paatoksellinen ja laahaava. Pituutta olisi saanut saksittua pois. Joten katsokaa mieluummin vaikka 1950 – 1960-lukujen spektaakkeleja.
Löytyy tässä jotain hyviäkin puolia. Musiikki on valittu hyvin. Myös näyttelijätyö on aika hyvää. Varsinkin Commodusta näyttelevä Joaquin Phoenix vakuuttaa roolissaan. Myös Connie Nielsen tekee hyvän roolisuorituksen Lucillana. Tästä leffasta ei myöskään puutu toimintaa. Taistelukohtaukset on tehty todella hyvin.
