Aaron Boone näkee painajaisia hirviöistä ja näiden kodista Midianista. Pian hän toteaa, etteivät painajaiset ole enää niin pelottavia, ja että hän haluaa löytää tämän mystisen Midianin. Aaronia epäillään myös isosta murha-aallosta. Kun hänen Psykiatrinsa käskee tunnustamaan poliisille teot, joita Aaron ei edes tiedosta tehneensä. Psykiatri antaa Aaronille rauhoittavia ja pistää pojan matkaan. Matkalla hän kuitenkin jää rekan alle. Sairaalassa Aaron juttelee erään mielenvikaisen ihmisen kanssa, joka lupaa viedä heidät Midianiin.
Clive Barker on varmasti tuttu nimi kaikille, jotka ovat katsoneet Hellraiserin. Siinä missä Hellraiser mässäili kidutuksella, on Nightbreed eri luokkaa. Tietty molemmissa elokuvissa on huippuefektit. Tässä Nigthbreed onnistuukin hyvin. Maskeeratut hirviöt ovat hienon näköisiä, jos nyt muutamaa turhan lempeän näköistä ei lasketa mukaan. Vertakaan ei ole säästelty. Jokainen kuolema on omalaatuinen ja verinen. Parhaimmat tapot tulevat mystisen murhaajan veitsestä, jonka henkilöllisyyttä en viitsi tässä kertoa.
Efektipuoli on juuri sitä mitä siltä on syytä odottaa, mutta näyttelyn saralla on haparaintia. Craig Sheffer on Aaronin roolissa kasarijannu nahkarotsissaan. Tukkaan on käytetty runsaasti geeliä. Mikään näistä seikoista ei kuitenkaan poista sitä, että Sheffer on äärimmäisen pökkelö roolissaan. Hyvää tukea pökkelyyteen saadaan Aaronin Psykiatrilta, jota näyttelee paremmin ohjaajana tunnettu David Cronenberg. Vaikka Cronenberg on hyvä ohjaaja, ei se tarkoita, että homma toimisi hänen kohdallaan kameran edessä. Cronenberg on vähintään yhtä pökkeö omassa roolissaan kuin Sheffer omassaan. Tämä kaikki on sääli, sillä elokuva lepää vahvasti näiden kahden henkilön väliseen kemiaan.
Nigthbreed ei missään nimessä ole huono elokuva, vaikka se sisältää erittäin huonoa näyttelemistä. Efektit ovat hienoja, mutta nekään eivät ihan kaikkea pelasta. Perusidea ja juoni on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että tämän katsoo mukisematta läpi. Kovimmat Barker-fanit tulevat varmasti pettymään, koska kyseessä on elokuva, jota ei voi millään verrata Hellraiseriin. Tästä taisi alkaa Barkerin tasainen alamäki kohti b-tuotantoa.
