The House of Exorcism on Bavan uran erikoisimpia teoksia. Bava kuvasi alkuperäisen teoksen Baron Bloodin menestyksen jälkeen vuonna 1972. Silloin elokuva tunnettiin nimellä Lisa and the Devil. Myöhemmin tuottaja Alfred Leone halusi leikata elokuvasta uuden version, koska Manaaja oli menestynyt hyvin rapakon toisella puolella. Tämän seurauksena elokuva sai uuden ilmeen, joka muistutti paljon enemmän manauskauhua kuin Bavan makaaberiutta. Arvostelun kohteeksi päätin kuitenkin ottaa Bavan alkuperäisen vision, jota hän oli suunnitellut vuosia, ennen sen toteutumista. Eli tässä arvostelussa ei arvostella Leonen uudelleen leikkaamaa versiota, vaan Lisa and the Devil, joka oli ohjaajan originaali tuotos.
Heti aluksi voi huomata, että Bava on elementissään, hyvässä ja pahassa. Surrealistisen alkutekstijakson jälkeen elokuva siirtyy kertomaan tarinan Lisa nimisestä amerikkalaisesta, joka saapuu turistiksi Toledoon. Opastetulla turistikiertueella Lisa eksyy ryhmästä, ja päätyy pieneen puljuun, jossa hän tapaa ensimmäisen kerran Telly Savalasin esittämän mystisen miehen, Leandron. Hän koettaa opastaa Lisan takaisin turistien joukkoon, mutta tyttöpolo on niin eksyksissä, ettei enää sinne asti pääse. Pitkän harhailun jälkeen Lisa löytää auton, jonka sisällä olevat ihmiset lupaavat viedä hänet takaisin kaupunkiin. Toisin kuitenkin käy, kun auto sammuu keskelle sumuista yötä.
Pitkän harhailevan alun jälkeen, Bava ei saa mitään otetta elokuvasta. Elokuva etenee varsin tuttuja raiteita. Yössä vaeltava ryhmä kuin sattumankaupalla löytää tiensä Leandron kartanolle, jossa kaikki ei tietenkään ole kohdallaan. Savalas on melko hyvä roolissaan, mutta hänen hahmonsa tarkoitusperät jäävät hämärän peittoon. Voisi kuvitella, että se tekee hänestä pelottavamman. Ehkä näin voisikin olla, mutta väärässä mielentilassa hän on lähinnä vain huvitta. On sääli kuinka paljon elokuva lepää Savalasin hahmon harteilla, koska hän ei yksinkertaisesti pysty kannattelemaan koko elokuvaa.
Lisäksi Bava luottaa aivan likaa omiin kikkailuihinsa. Olisin ollut enemmän kuin yllättynyt, jos elokuvassa ei olisi ollut paljon turhanpäivästä juoksentelua kartanon pimeillä käytävillä. Kovinkin Bava-fani alkaa jo turtua miehen tapaan toistaa samat kuviot jokaisessa elokuvassa. Herättääkin kummastusta, että kuinka Bava on voinut suunnitella, tätä elokuvaa monta vuotta. Mitä enemmän perehdyn Bavan tuotantoon, sitä enemmän saan huomata, etteivät hänen elokuvansa varsinaisesti ole niin poikkeuksellisia, mitä annetaan ymmärtää. Makaaberius on avainsana, kun hänen tuotannostaan puhutaan, mutta siinäkin muut ohjaajat ovat onnistuneet paremmin.
Arvostelun kohteena on nimenomaan tuo Bavan visioima Lisa and the Devil. The House of Exorcism on kaiketi lähes sama elokuva, muutamalla eroavaisuudella. Hyvällä omallatunnolla voi sanoa, ettei melkein saman elokuvan katsominen kiinnosta kovin paljon. En jaksa uskoa sen olevan parempi tai huonompi. Silkassa rahastushengessä tehty uusileikkaus tuskin parantaa elokuvan yleisilmettä. Kyseessä on kuitenkin vain muutama pieni muutos juonenkulussa.
Palatakseni ihan aiheeseen, eli elokuvan arvioimiseen, niin on hyvä mainita, että leffan loppu on jokseenkin onnistunut. Ainoa ongelma siinä on, ettei kokonaisuus jaksa pitää mielenkiintoa sinne asti yllä. Turhan sekava juoni tarjoaa, niiden pimeiden käytävien lisäksi, ”pelottavia” nukkeja sekä varsin epämääräisiä hallusinaatioita. Nimittäin elokuvan tasapainottelee Lisan hallusinaatioiden sekä todellisuuden välissä. Tässä Bava ei ole onnistunut kovinkaan hyvin, ja monista kohtauksista puuttuu looginen selitys.
Kokonaisuutena Lisa and the Devil on liian sekava teos. Bava koettaa yhdistää monia kauhun elementtejä, mutta lopputulos on auttamatta kaikkea muuta kuin hyvä. Tunnelma on kateissa melkein koko elokuvan keston, ja vasta siellä lopussa saadaan vähän hyvitystä, mutta se on jo sitten aivan liian myöhään. Tätä elokuvaa ei edes pelasta tikkaria imevä Telly Savalas, tai mikään uudelleen leikattu versio. Paatunut Bava-fani saattaa kestää tämän kerran, muttei toista. Tässä on jälleen yksi todiste siitä, että Bava on aivan yliarvostettu nimi italialaisen kauhun tekijänä.
