Oliver Stone on ollut minun suosikkiohjaajia jo kauan aikaa. Yleensä Stonen elokuvat ovat äärimmäisen puhuttavia ja visuaalisesti kauniita. Kun katsoo miehen CV:tä niin huomaa että ihan tekijämies on kyseessä sillä listalta löytyy semmoisia hienoja elokuvia kuten Platoon, Natural Born Killers ja JFK.
Stone on ottanut uusimman elokuvansa aiheeksi oikeasti elänneen historiallisen henkilön nimeltä Aleksanteri Suuri. Elokuvassa kerrotaan Aleksanterin elämän tarina, joka päättyi hyvin lyhyeen mutta hän ehti lyhyen elämänsä aikana valloittaa kokonaan tuohon aikaan tunnetun maailman. Elokuvassa siis kerrotaan kuinka Aleksanteri nousee Makedonian kuninkaaksi isänsä kuoltua ja hänen suuresta maailmanvalloitusretkestä.
Aluksi elokuva tuntui lähes naurettavan mahtipontiselta ja dialogi melko kornilta kaikkine kunnia-ylistyksineen, mutta kun hieman pitemmälle ajattelee niin tämä on myös saattanut olla Stonen tarkoitus. Elokuvassa tarina kerrotaan Anthony Hopkinsin esittämän Ptolemaioksen näkökulmasta, joten voisi luulla että Stone on pyrkiny saamaan elokuvaan eeppisen tarun hengen. Mahtipontisuus on hyväksyttävää tässä asiassa. Vaikka Aleksanterin elämä oli hyvin sotaisa niin yllättäen taisteluita on elokuvassa hyvin vähän, mutta nekin ovat sitä hienompia. Kyseessä ei ole siis mitään Taru Sormusten Herrasta tai Troija tyylistä K-11 sotaa vaan Stone on saanut taistelut äärimmäisen realistiseksi. Verta ja ruumiinosia lentelee eikä elokuvaa suositella ihan nuoremmille. Taisteluiden välissä Stone käsittelee Aleksanterin suhdetta hänen äitiinsä (Angelina Jolie) ja parhaimpaan ystäväänsä Hefaistokseen (Jared Leto). Paljon kohua nostattanut biseksuaalisuus asia on kumminkin vähän turhan liioiteltua ja kesyä. Sehän vasta jotakin olisi ollut jos Stone olisi lisännyt elokuvaan jonkinlaisen seksikohtauksen Leton ja Farrelin välille.
Elokuvasta löytyy paljon positiivisia asioita ja myös negatiivisia asiota on. Elokuvan ainoa ongelma tuntuu olevan aikahyppely, jossa välillä hypätään useita vuosia eteenpäin ja se saa aikaan pientä sekavuutta elokuvaan. Mielenkiintoista olisi ollut nähdä Stonen pitempi versio Aleksanterin elämästä jossa tuo aikahyppely ongelma olisi selvinnyt. Elokuva tuntuu myös välillä pitkästyttävältä, mutta kyllä sen jaksaa katsoa loppuun asti. Jos Stone olisi lisännyt puoleen väliin taistelukohtauksen niin se olisi tehnyt elokuvasta entistä paremman. Paras kohtaus on ehdottomasti elokuvan lopussa oleva metsätaistelu Intialaisia vastaan. Tässä kohtauksessa Stonen visuaalinen tyylitaju tulee parhaiten esiin. Stone värjää ruudun verenpunaiseksi ja nopeat leikkaukset korostavat entisestään veristä ja kaaosmaista teurastusta.
Stone ei petä edelleenkään. Tätä elokuvaa joko vihaa tai rakastaa, sen kertovat jo jakautuneet mielipiteetkin. Oma näkökulmani asiasta on että kyseessä on hieno seikkailuelokuva. Näyttelijät tekevät hyvää työtä, varsinkin Colin Farrell vakuuttaa kunnianhimoisena Aleksanterina ja muutkin näyttelijät tekevät hyvää työtä. Kaiken kruunaa hyvä score ja realistisuus. Totuudenmukaiseen ilmaisuun on käytetty aikaa ja se on aina tärkeintä näissä tämäntyyppisissä elokuvissa. Kannattaa katsoa jos pitää Stonen elokuvista eikä aikahyppely ja pienoinen ylipituus haittaa.
nimimerkki: J-P
