Tätä katsoessa viimeistään ymmärtää, mitä on elokuvan taika.

20.2.2012 20:23

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Hugo
Valmistusvuosi:2011
Pituus:127 min

Noin puoli vuotta sitten ensimmäisen trailerin nähtyäni oli mielenkiintoni sinetöity Hugoon. Minkälaista jälkeä Martin Scorsese onnistuu tekemään lastenelokuvassa, kun se ei herralle ehkä se tyypillisin genre ole? Odotus palkittiin, ja todella upeasti palkittiinkin, elokuvan tunnelma on jotain aivan maagista ja ensimmäisestä otoksesta viimeiseen katsoja on täysin elokuvan vankina.

Elokuva kertoo tarinaa Hugo-nimisestä pojasta (Asa Butterfield), joka isänsä kuoltua muuttaa asumaan paikalliselle rautatieasemalle välttääkseen orpokodin. Päivät kuluvat ruokaa varastellen ja näppärä kellosepän poika pitää myös huolta, että aseman kellot ovat ajassa. Aika ajoin myös juoksukisat asemanvartijan (Sacha Baron Cohen) kanssa ovat aiheellisia. Eräänä päivänä Hugo tapaa nuoren tytön (Chloe Moretz) ja he yhdessä joutuvat elämänsä seikkailuun. Juonesta en viitsi paljastaa enempää, koska ainakin omalle kohdalleni leffan todellinen idea tuli isona yllätyksenä ja haluan suoda saman kokemuksen myös teille.

Lähes koko elokuva sijoittuu mainitulle rautatieasemalle, joten onkin tärkeää, että miljöö on kiinnostavan näköinen. Scorsese on onnistunut herättämään koko aseman henkiin ja 3D:n avulla katsoja pääsee mukaan aseman vilkkeeseen todella elävästi. Visuaalinen ilme on muutenkin todella maagisen oloinen ja tuo katsojalle hienon fantasian tunteen. Filkkaa katsoessa on yhtä haltioitunut kuin ensimmäistä kertaa pikkupoikana Jurassic Parkin parissa. 3D-lasit päähän lyötyäni koko maailmassa ei ollut mitään muuta kuin elokuva, niin mukaansatempaava ja mielenkiintoinen tarina on kyseessä – tätä katsoessa viimeistään ymmärtää mitä se “elokuvan taika” on.

Ohjaaja on saanut mukaan pitkiä upeita ottoja suhteellisen monia ja ne ovatkin hienoa katsottavaa ja tuovat sopivasti vauhdikkuutta elokuvaan, kun sitä tarvitaan. Hugo ei nyt varsinaisesti ole fantasiaa, mutta läpi elokuvan tunnelma on hyvin samankaltainen kuin kyseisen genren huippuedustajissa. Scorsese käyttää musiikkia todella paljon ja lähes koko ajan taustalla raikaakin pääasiassa klassinen musiikki. Tämä on todella onnistunut veto ohjaajalta ja nitookin elokuvan tunnelmaa upeasti yhteen. Yhtään suvantovaihetta tässä ei ole, vaan tarinaa viedään kiitettävää tahtia koko ajan eteenpäin. Alussa hieman hitaampaa kerrontaa hyödyntäen tutustutaan asemaan ja sen hahmoihin, ja noin puolessa välissä Scorsese lyö kaasun pohjaan ja koko loppupuolisko tuntuukin vain isolta kliimaksilta, mitä ei voi katsella kuin hymy huulessa, tuntien huimaa arvostusta elokuvataidetta kohtaan. Teos luo uutta toivoa ylipäätään koko lastenelokuvaa kohtaan näyttäen, että isän ei aina pojan kanssaan tarvitse katsella aivokuolluttaa sontaa koko ajan kelloa vilkuillen, sillä Hugo on aidosti fiksu ja sivistävä elokuva, joka toimii sekä lapsilla että aikuisilla.

Sacha Baron Cohen onnistuu roolissaan todella tiukkana ja rehtinä asemanvartijana käytännössä täydellisesti ja pystyykin tarjoamaan monia nauruja enemmän tai vähemmän sivistyneellä huumorilla. Asa Butterfield on myös todella sopiva vaihtoehto Hugoksi ja on läpi elokuvan lapsinäyttelijäksi todella aidon oloinen, vain muutamassa kohtaa hän menee hieman metsään, mutta tämä annettaakoon anteeksi hänen nuoren ikänsä johdosta. Chloe Moretz ei ole valitettavasti yhtä terässä kuin Hit Girlinä elokuvassa Kick-Ass, ja jää Asa Butterfieldin varjoon käytännössä kokonaan. Moretz onnistuu kuitenkin antamaan perusvarman suorituksen, eikä hän ainakaan elokuvaa huonommaksi tee. Ben Kingsley näyttelee mystistä leluntekijää, jolla on pieni koju asemalla. Tämä onkin elokuvan kiinnostavin hahmo ja kantava voima, kunhan tarina käynnistyy kokonaan. En olisi itse voinut valita kyseiseen rooliin ketään sopivampaa, roolitus on onnistunut muutenkin hyvin ja pienimpiä sivurooleja myöten kaikki on kunnossa.

Summa summarun ehdottomasti yksi parhaita lastenelokuvia, jota suosittelen jokaiselle katsottavaksi. Isät ja äidit, viekää lapsenne katsomaan tätä ihan teattereihin, ovat varmasti aivan haltioissaan ja kiltisti loppuviikon. Vaikea kuvitella, kenelle tämä ei sopisi. Iso käsi Scorseselle lastenelokuvien henkiin herättämisestä Hollywoodissa.

Arvosteltu: 20.02.2012

Lisää luettavaa