Ah… Hollywood. Tuo elokuvamaailman pääkaupunki, jossa kuitenkin pätevät tietyt lainalaisuudet. Näistä turhauttavimpiin (yleisön kannalta) kuuluu menestysfilmien venyttäminen kokonaiseksi sarjaksi. Moni menestyselokuva (Tappajahai, Jurassic Park, Matrix, Indiana Jones) on ennemmin tai myöhemmin kompastellut kehnoihin jatko-osiin. Tämä pikku fakta takaraivossa muhien lähden aina pienin varauksin katsomaan elokuvasarjan neljänsiä ja viidensiä osia. Mutta pystyykö A Good Day to Die Hard, neljäs jatko-osa tekemään kunniaa alkuperäiselle Die Hardille, legendaariselle kasariactionpätkälle?
Tässä kohtaa olisi paikallaan koota pähkinänkuoreen Die Hard-sarjan historia. Kaikki alkoi vuonna 1988, kun poliisi John McClane (Bruce Willis) joutui kiipeliin Nakatomi Plaza-pilvenpiirtäjässä terroristien otettua rakennuksen hallinnan elokuvassa Die Hard . Elokuvasta tuli sellainen menestystarina, että Renny Harlin palkattiin ohjaamaan jatko-osa Die Hard 2 (1990), joka vaihtoi ”suljetun tilan” lentokenttään, mutta muuten apinoi melko lailla edeltäjäänsä, silti kohtalaisen viihdyttävästi. Die Hard – koston enkeli (1995) osoittautui edeltäjäänsä onnistuneemmaksi teokseksi, asettaen karismaattisen Willisin rinnalle vähintään yhtä karismaattisen Samuel L. Jacksonin ja avaten koko New Yorkin kaupungin temmellyskentäksi. Neljäs osa, Die Hard 4.0 (2007), rypi ilmestyessään PG-13-kohuissa ja sai kuraa niskaansa, mutta oli silti ajoittain melko viihdyttävää rymistelyä vanhaan malliin.
Nyt sarja on edennyt viidenteen osaansa, ja todettakoon heti, ettei A Good Day to Die Hard yllä lähellekään muita Die Hard-pätkiä. Itse asiassa sitä on vaikea edes arvioida sarjan elokuvana, sillä se ei muistuta muita sarjan elokuvia lainkaan. John Mooren ohjaama filmi hajoaa käsiin, koska se ei onnistu tarjoamaan mitään Die Hardin tunnusomaisista piirteistä, jotka tekevät siitä niin nautittavan action-rymistelyn.
Suuri ongelma on John McClane. Näsäviisaasta ja rääväsuisesta kovanaama McClanesta on lähes mahdoton olla pitämättä. Hän on kaukana haavoittumasta supersankarista; mies ottaa matkan varrella kolhuja vastaan jatkuvasti. Bruce Willisistä tuli oikeutetusti tähti Die Hardin myötä, sillä hänen rähjäinen karismansa kannattelee jokaista sarjan elokuvaa. Nyt Willis ei kuitenkaan ole se vanha tuttu moottoriturpa, ja hänen roolisuorituksestaan paistaa ajoittain väkinäisyys. Tiivistettynä A Good Day to Die Hardin suurin ongelma on epäjohnmcclanemainen John McClane.
Toinen suuri ongelma on käsikirjoitus, jonka kynäilleen Skip Woodsin meriittilista ei juuri silmiä hivele, eikä tämä käsis paranna miehen osakkeita. Juoni on jotakin tämänsuuntaista: John McClane lähtee Moskovaan pelastamaan poikansa Jackia (Jai Courtney), joka on palkattu suojelemaan paikallista poliittista vankia. Näistä lähtökohdista alkaa actionrymistely Venäjänmaalla höystettynä kliseisellä, katkeralla isä-poika-suhteella. Järkeä tarinassa ei ole nimeksikään: esimerkiksi McClane Sr. Ja Jr. aiheuttavat miljoonien ruplien tuhot, mutta poliisit eivät tunnu noteeraavan tätä lainkaan, sillä yksikään koppalakki ei vaivaudu näyttäytymään kameran edessä. Typerää.
A Good Day to Die Hardissa on myös kolmas ongelma, ja se on John Mooren ohjaus. Toimintakohtaukset ovat nyky-Hollywoodin tapaan liian sotkuisia ja ylilyöviä, jossa kaikki tapahtuu liian nopeasti ja ruutu täyttyy laulavista aseista ja räjähteistä. Ajoittain kuva vaihtuu yhtäkkiä hidastetuksi jostain kumman syystä. Useat CGI-otokset ovat nekin sen verran heikonlaatuisia ja yliampuvia, että on vaikeaa olla haukottelematta touhun epäuskottavuudelle. Näyttelijöistäkään Moore ei saa irti juuri mitään, mutta tämä on osin käsikirjoituksenkin syytä.
Näistä aineksista kasaan kiehautetun sopan nieleskeleminen tuntuu tervanjuonnilta. Ei A Good Day to Die Hard niin kitkerää makua jättäisi suuhun, mikäli kyseessä olisi kertakäyttöinen Jason Statham-actionpätkä, mutta kyseessä on sentään elokuva, jonka nimessä lukee sanat ”die” ja ”hard”. Tämän vuoksi elokuva pitää myös arvioida Die Hard-pätkänä. Tätä pätkää katsellessa ei voi olla huokailematta, mihin jamaan tämäkin elokuvasarja on joutunut. Kyllä A Good Day to Die Hardin kerran katsoo, mutta en minä voi tätä suositella kuin actionpätkien ystäville.
