Länsi-Euroopassa remuava palkkasoturi Martin (Rutger Hauer) osallistuu onnistuneeseen sotaretkeen, mutta saalis jää laihaksi. Kardinaalin (Ronald Lacey) hengellisellä neuvolla Martin lähtee hieman erilaisempaan ammattisuuntaan ja kaappaa sattumalta mukaan entisen työnantajansa miniän, Agnesin (Jennifer Jason Leigh) ajankohdalle ominaiseen ryöstä-ja-raiskaa-retkeen em. työnantajan poika Steven (Tom Burlinson) ja Martinin entinen pomo Hawkwood (Jack Thompson) lähtevät takaa-ajoon.
Yuropissa kunnostautunut Paul Verhoeven siirtyi Atlantin ylitse ja ensimmäisessä Hollywood-ohjauksessaan otti mukaan luotettaviksi osoittautuneen Rutger Hauerin päärooliin ja Gerard Soetemanin käsikirjoittajaksi. Lopputulos on suorastaan naturalistinen kuvaus myöhäisen keksiajan tylystä meiningistä missä rutto niittaa satoa ja rumien sotilaiden leipä on kapea ja oikukas. Raakuuden vastapainona on kuitenkin muutamia hellyyden ja hyvityksen hetkiä ja niidenkin kohdalla Verhoeven käyttää samaa, suorastaan inhorealistista näkökulmaa jonka Jan de Bont toimittaa kameroillaan. Luonnollisesti kosto saa rosvoilevat jermut kiinni ja elämä jatkuu hyvin vähäisten muutosten jälkeen.
Rutger Hauer on resuinen palkkasoturi joka pitää sekalaista jermulaumaansa kurissa asianmukaisella palkitsemisella ja luonnollisesti pääsee itse osingolle. Tom Burlinson on kerronnallinen sankari joka joutuu reagoimaan tapahtumiin, hankkimaan apua ja kaikilla tavoilla kasvaa suljettua elämää viettäneestä oppineesta kekseliääksi oppineeksi jonka tiedoilla on käytännön arvoa. Jennifer Jason Leigh on leffan elävä macguffin ja erinomaisen ovela manipulaattori joka selviytyy rankoistakin kokemuksista joustamalla suorastaan villillä voimalla. Leffassa on muitakin rujoja persoonallisuuksia, mutta ne eivät ole yhtä dynaamisia kuin pääkolmikko ja se ei haittaakaan.
Myöhäisen keksiajan raakuus pääsee Verhoevenin tarkkailuun ja lopputulos on aika tavanomainen episodi kyseiseltä ajalta ja Verhoeven näyttää sen koristelematta ja mässäilemättä.
