Punainen työväen aate levisi kulovalkeana itänaapurissamme ja pian koitti aika, jolloin vallasta syöksettiin niin paskapäähallitsijä Nikolai, että kohtapuoliin myös väliaikainen hallitus. Kommarit nousi ja otti johdon ja maa oli taas parempi paikka elää.
Sitten koitti vuosi 1925 ja Neukkaripomo Stalin huomasi, että tarvitsihan Neuvostoliitto nyt oman kansalliselokuvansa. Ohjaajaksi palkattiin selvästikkin ammattitaitoinen Sergei Einstein ja kohta polkaistiin käyntiin neukkareiden synnystä ja kommunismi-aatteen symboolisesta leviämisestä kertova projekti, nykypäivänä legendaarinen Panssarilaiva Potemkin.
Sitten hypättään historiassa kahdeksan vuosikymmentä eteempäin, joiden aikana tapahtuikin jopa niin paljon, että Neukkarit otti ja kuoli pois. Siitä huolimatta oli jäljelle jäänyt kyseinen elokuva, joka oli siirtynyt jo paikalleen yleissivistykseen. Kyseinen, hyvin arvostettu teos oli myös löytänyt tiensä kunnankirjaston hyllyyn, josta eräs elokuva-ihminen sen löysikin pitkän, pitkän etsinnän jälkeen. Sitten kyseinen teos löysi tiensä erääseen hyvin paljon käytettyyn videolaitteeseen.
Potemkinin miehistöä sorretaan. Ylemmät arvovaltaiset upseerit ovat täysiä kusipäitä ja liha on täynä matoja. Matruusien keskuudessa punainen aate nousee ja kohta alkaa kapina, joka päättyy siihen, että alukselle julistetaan punainen tasa-arvo. Sitten mennään Odessaan, jossa surraan menetettyä miestä, mutta samalla iloitaan matruusien rohkeudesta. Kommari-aate nousee pintaan ja ihmiset nousevat aatteen tukijoiksi, mutta sen seuraukset ovatkin tuhoisat, kun Odessan portaat -kohtaus pamahtaa käyntiin.
Itä-naapurillamme on historia, joka on aina kiinnostanut minua. Ehkäpä juuri siksi, etten itse muista Neukkareiden ajoista juuri mitään. Ja elokuva tuntui muutenkin kiinnostavalta, joten mitään syytä ei ollut, miksi tämä elokuva historian vaikuttavimpiin teoksiin kuuluva elokuva olisi jäänyt katsomatta. Enkä yhtään kadu, sillä elokuva on tottakai loistava.
Potemkin on täydellinen sekoitus taidetta ja propagandaa, jonka seuraukset on huomattu ja koettu. Visuaalinen loistoteos ansaitsee tottakai tunnustuksen, sillä se on yksi elokuvahistorian hienoimpia filmejä. Mykkäelokuvaksi uskomattoman loistava kerronta pitää täyden ummikonkin menossa mukana läpi erittäin legendaaristen jaksojen.
Propagandaa on hankala olla huomaamatta. Mutta miksi sen pitäisi antaa tehdä lähestymisen vaikeaksi? Neuvostoliitto on kuollut ja kuopattu, joten nyt on aika muistella menneitä turvallisesti. Punainen aate nousee pintaan ja elokuvasta nousee selviä kommari-fiiliksiä pintaan. Elokuva on ymmärrettävästi ollut aikoinaan vaikuttava teos, eikä sitä ole hankala käsittää nytkään. Ikimuistoinen se on, ei sitä kukaan ota siltä pois. Sergei Einstein oli taiteilija vailla vertaa.
Kokonaisuutena Potemkin on erittäin onnistunut taide-propaganda-elokuva, joka säilöö samonsa tyylikkäästi mahtavan kuoren alla, mutta erittäin kovasti esillä. Harvinaisen onnistunut ja tarkoituksen mukainen elokuva on toteutettu kerrankin ikimuistoisella tyylillä ja tuntuu nykyäänkin upealta. Kenenkään ei tulisi jättää tätä merkkiteosta väliin elämänsä aikana.
nimimerkki: Sano mitä sanot
