Erinomaisen Training Day -elokuvan ohjaajalta Antoine Fuqualta tupsahti vuonna 2007 uusi adrenaalinen toimintaelokuva, joka kantaa ytimekästä ja tylyä nimeä: Shooter. Niinkuin nimestä voikin jo päätellä elokuva kertoo ampujasta. Tarkemmin ottaen miehestä nimeltä Bob Lee Swagger (Mark Wahlberg). Swagger on entinen merijalkaväen tarkka-ampuja, joka otti loparit “pienten” erimielisyyksien takia. Mies on muuttanut Montanan vuoristoseudulle ja on erakoitunut täysin yhteiskunnasta. Hiljaiselo kuitenkin rikkoutuu kun hallitus pyytää Swaggeria suunnittelemaan Yhdysvaltojen presiden murhan. Ei toteuttaa, vaan pelkästään suunnitella, sillä hallitus on saanut huhua mahdollisesta tulevasta murhayrityksestä ja luonnollisesti Swaggerin katsotaan olevan paras mies sen estämiseksi. Kuitenkin helpoksi arvioitu tehtävä menee rankasti pieleen ja Swagger joutuu pakenemaan henkensä kaupalla…
Ohjaaja Fuqua jatkaa tiivistunnelmaisten toimintaelokuvien tekoa. Ensin tuli nerokas Training Day, sen jälkeen pohdiskeleva Tears of the Sun ja hiukan erilainen King Arthur ja viimeisenä Shooter. Shooter on tähän mennessä tylyin ja suoraviivaisin Fuquan elokuvista. Meno on todella räjähtävää ja räiskinnän täyttämää. Hengähdyshetket ovat katsojalla vähissä, kun Swagger jatkaa tulenarkaa pakoaan, joka päätyy lopulta säälimättömään kostoreissuun, josta ei väkivaltaa puutu. Shooter ei kuitenkaan ammu väkivallallaan yli vaan osuu tarkasti napakymppiin kuin tarkka-ampuja konsanaan. Räiskintäkohtaukset ollaan toteutettu huolella ja syvällä innokkuudella kieli poskella. Ruutia ei todellakaan säästellä vaan kaikki mahdolliset paukut ja pommit käytetään varastosta tyhjäksi. Fuqua ei voinut kuitenkaan vastustaa kliseilyn kiusausta ja päätti lisätä ruutiseen hommaan ripauksen kliseitä mukaan. Tämä ei sinänsä hidasta vauhdikkaan tarinan kulkua, mutta pistää matkaan mukaan pari välitöyssyä jotka tekevät pienen kolauksen katsojan katselunautintoon.
Juoni on kaikessa yksiselitteisyydessään hyvin yksinkertainen. Yksinkertaisena Fuqua pitää myös tarinankulunkin. Mitään epäselvyyksiä katsojalle ei jätetä, vaan kaikki tuodaan selkeästi esille mitään varjoon jättämättä. Ja kun hyvä-paha-asetelmassa kuljetaan ei muilla juonen kutkuttavilla käänteillä ole väliä. Shooterissa ei näitä kyseisiä käänteitä ole, mitä turhia sillä tässähän on kyse räiskimisestä! Tästä tietenkin actionfanaatikot nauttivat, mutta ne jotka tulivat etsimään syvällisempää viihdettä pysyköön kaukana.
Shooter on erittäin tiivis kertomus korruptiosta ja hallituksen salaliitosta, ja siitä kuinka salaliitossa kenenkään henki ei ole tärkeä eikä todistajia jätetä. Shooter ottaa pienimuotoisesti ja jokseenkin vaisusti kantaa hallituksen “mahdollisille” korruptiolle. Tämä kannanotto jää kuitenkaan jyräävän toiminnan varjoon. No, eipä sekään paljon jää mieltä vaivaamaan, sillä Shooter on sopivan simppeli ja täten viihdyttää erinomaisesti.
Swaggeria esittävä Mark Wahlberg on loistovedossa. Tyly ja kivinaamainen “Marky Mark” ei paljon hetkahda kun vihollisia, luoteja ja räjähdyksiä sinkoilee joka tuutista. Nostalgia jyllää kun Wahlbergin terävää menoa katselee. Aivan kuin vanhan ajan äijämäisissä macholeffoissa. Mitään ei säästellä ja kaikki saavat varmasti osansa. Swaggerin apuria Nicholas Memphisiä esittävä Michael Pena jää harmittavan vaisuksi. Alati hämmentyneen oloinen Pena ei oikein vakuuta. Katsojalla herahtaa pieni naurunkyynel silmään kun toimistorotasta koulitaan kylmähermoinen actionmies. No jospa Fuqua haki ideallaan jotain charlesbronson-maista henkeä kuka tietää? Elokuvan naisroolia vetää nuori ja melko kokematon Kate Mara, jonka roolisuoritus jää laimeaksi, eikä onnistu kovinkaan paljon säväyttämään. Heikoksi jää myös ennen niin rautainen ollut Danny Glover, joka köhisee ja salamyhkäilee hallituksen puolella. Mark Wahlbergiä lukuunottamatta sivunäyttelijät ovat vain sivuseikka jytisevälle machotoiminnalle.
Shooter on mukava illanviihdyke, jonka katsoo hyvien eväiden kanssa aivot tyhjäkäynnillä perjantai-iltana. Täydellisyyttä on turha mennä hakemaan kliseisestä ja ontosta tarinasta, mutta viihdyttävyyttä ja katselunautintoa piisaa runsaasti ja vähän ylikin. Kovapintaista machomeininkiä jota räiskintä, räjähdykset ja testosteroni säveltävät kiitettävään malliin. Ei osu ihan napakymppiin vaan osuma heittää tuuman verran. Kuitenkin neljän tähden arvoista laatuviihdettä.
