Blondie (Clint Eastwood) ja Tuco (Eli Wallach) tienaavat itselleen rahaa hieman erikoisella tavalla. Koska Tuco on etsintäkuulutettu niin Blondie ottaa hänet aina kiinni, nostaa palkkiorahat ja jättää tämän hirtettäväksi. Blondie kuitenkin ampuu aina hirttököyden poikki jotta Tuco pääsisi karkuun ja kaksikko jakaa rahat sitten keskenään. Eräänä päivänä Blondie kuitenkin sanoo sopimuksen irti ja jättää Tucon yksin kuumalle aavikolle. Tuco kuitenkin selviää koettelemuksesta ja päättää maksaa Blondielle potut pottuina laittamalla tämän kävelemään kuumalle aavikolle. Kaksikko löytää aavikolta kuolleita miehiä täynnä olevan vaunun, jossa vain yksi mies on elossa. Ennen kuolemistaan mies ehtiikin kertoa Tucolle hautausmaasta minne on kätkenyt kulta-aarteen. Tuco tietää minne hautausmaalle aarre on kätketty mutta ei tiedä mihin hautaan. Koska Blondie tietää haudan nimen niin Tuco alkaa tekopyhästi ystävystymään Blondien kanssa jotta Tuco saisi haudan nimen. Kaksikko lähteekin pitkälle matkalle, jonka aikana he joutuvat mm. Amerikan sisällissodan keskelle ja kohtaavat ilkeän Angel Eyen (Lee Van Cleef), joka myös havittelee kulta-aarretta.
Hyvät, pahat ja rumat on Sergio Leonen dollaritrilogian kolmas ja viimeinen osa. Samalla myös paras sillä näin hienoa päätöstä ei voi edes kuvitellakkaan. Elokuva pistää katsojan hiljaiseksi joka osa-alueella ja pystyy pitämään katsojan otteessaan koko kestonsa (164 min) ajan. Katselukokemuksen kruunaavat Sergio Leonen mestarillinen ohjaus, loistavat näyttelijät ja Ennio Morriconen loistavaakin loistavampi musiikki, jota ilman elokuva ei olisi yhtä mahtava kuin nyt. Clint Eastwood on elementissään Blondiena, joka ei turhia pölise. Eli Wallach on myös loistava ja omalla tavallansa hauskakin Tucona. Lee Van Cleef ohn myös ilmiömäinen mutta hän on yllättävän vähän aikaa leffassa mukana mikä pisti sinänsä harmittamaan sillä olisi herraa voinut katsoa enemmänkin. Pääkolmikon lisäksi myös muutkin näyttelijät näyttelevät hyvin ja ovat hommansa osaavia. Sergio Leone ohjaa taas tutulla mestarimaisella tavalla ja on hionut Hyvistä, pahoista ja rumista kiiltävän timantin.
Hyvät, pahat ja rumat ei ole pelkästään yksi parhaita länkkäreitä vaan myös parhaita elokuvia koskaan. Omat odutukseni se lunasti täysin ja vähän enemmänkin. Leonen tiimi on saanut kasaan loistavaakin loistavamman katselukokemuksen, josta löytyy Sergio Leonen länkkäreille tyypillisiä piirteitä ja näistä mainittakoon mm. lopun legendaarinen kolmintaistelu, jossa hyvä, paha ja ruma ovat toisiaan vastaan kolmion muotoisessa ringissä hautausmaalla, jonne kulta-aarre on kätketty. Tunnelmaa tukee Morriconen musiikki ja tiukka kuvaus joka näyttää kolmikon pienimmätkin liikahdukset ja hikipisarat. Myös veristä väkivaltaa tässä on yllättävän paljon sillä tuon ajan länkkäreissä (vertaa John Waynen länkkärit) ei ollut väkivaltaa yhtä paljon kuin tässä. Budjetti on ollut tässä edellisosia suurempi mutta se ei ole painanut elokuvan tasoa alaspäin vaan päinvastoin sillä Leonen visiot pääsevät oikeuksiinsa tässä elokuvassa.
Noh, mitäpä tähän loppuun voisi sanoa enää? Täysi viiden tähden elokuva, joka kestää monet katselukerrat ja kiertää isältä pojalle. Upeat näyttelijät, loistava musiikki, mestarillinen ohjaus, huippuunsa trimmattu käsikirjoitus, tiukka kuvaus ja kauniit maisemat tekevät tästä elokuvasta pomminvarman katselukokemuksen. Valitettavasti Leone kuitenkin menehtyi liian aikaisin ja monet mestariteokset jäivät toteuttamatta, mutta jätti herra kyllä jälkensä elokuvahistoriaan sellaisella taidolla että huh, huh. Jokaisen elokuvia rakastavan pitää nähdä tämä ainakin kerran elämässään.
nimimerkki: Mask
