Että minä hihkuin riemusta, kun onnistuin löytämään tämän YouTubesta ja pääsin katsomaan. Elokuva oli nimittäin minulle lapsuudesta tuttu, kun tämä oli muinoin nauhoitettu vanhalle VHS:lle (kasetti oli kadonnut ajat sitten). Sen verran muistin, että tämä oli kaunis ja hyvin jännittävä lasten animaatio. Enkä muistellutkaan ihan väärin kun viimeinkin melkein 20 vuotta myöhemmin pääsin tekemään taas tuttavuutta Don Bluthin parhaimman animaation kanssa.
Juoni: Hiirirouva Brisbylla on huolia, sillä hänen poikansa sairastaa keuhkokuumetta ja on vuoteenoma. Kyntöpuuhatkin ovat juuri sinä hetkenä aluillaan ja talo on vaarassa joutua traktorin alle. Toistaiseksi ongelmasta selviydytään traktorin hajottua, mutta kuinka kauan pitää odottaa, ennen kuin vaara taas uhkaa? Näin käy avuntoivossa matka vanhan pöllön luona, joka neuvoo rouva Brisbytä käymään hakemassa apua ruusupensaan viisailta rotilta. Ja koko aika Brisby ihmettelee, kuinka kaikki tuntevat hänen edesmenneen miehensä Jonathanin…
Don Bluth työskenteli jo ennen tämän tekemistä animaattorina Disneyllä oppiakseen animaation salat. Erottuaan sieltä hän siis päätti luoda täysin omia elokuvia, joihin lukeutuu tämän lisäksi muitakin mestariteoksia, esim. Fievel matkalla Amerikkaan ja Maa aikojen alussa. Se on kyllä kumma, että juuri tätä ei kovinkaan muistetta, sillä tämä on täysin unholaan jäänyt klassikko, joka ansaitsisi parempaa.
Animaatio on todella laadukasta ja yksityiskohtaista. Lisäksi se on kaunista ja tunnelmaa herättävä. Koskaan ennen en ole missään muussa animaatiossa kokenut samanlaista tunnekuohua kuin tässä. Mahdollisimman arkista, kuin myös taianomaista ja scifimäistä. Tämä on myös ihastuttavan jännittävä, sillä poiketen kovasti Disneyn elokuvista kuoleman läheisyys on aina hurjimmissakin kohdissa läsnä, minkä takia hyvä tunnelma syntyy pakostikkin.
Elokuvassa voi myös samastua hahmoihin. Rouva Brisby, Justin-rotta ja Jeremy-varis ovat ne samastuttavimmat hahmot, jälkimmäisin juuri hauskuutensa takia ja Dom Deluisen äänen sopiminen sille kuin nakutettu. Ääninäyttely on todella sujuvaa ja Jerry Goldsmithin musiikki on kuin sokerina pohjalla eli kaikin puolin loistavaa.
Tuloksena on siis hyvin kattava kokemus alle puolitoista tuntiseksi elokuvaksi. Tämän on jokaisen animaation ystävän nähtävä, sillä se olisi suuri synti ja häpeä jättää näkemättä jotain näin kaunista ja upeata. Ja mikä parasta, tästä ei ole olemassa suomenkielistä duppausta!
