Mietin ennen leffan näkemistä nimeä että miten se pitää tajuta “God send” vaikko “Gods end”. Leffan näkemisen jälkeen voin todeta että molemmat käy. Kyseessähän on kloonileffa, jossa pariskunta menettää 8-vuotiaan poikansa. Surun musertama pariskunta saa uuden mahdollisuuden kun superlääkärinero (De Niro) tarjoutuu kloonaamaan identtisen pojan. Tämä ei ole laillista, mutta väliäkö tuolla, Adam pitää saada takaisin hinnalla millä hyvänsä.
Kloonaus tapahtuu ja 8-vuotissynttäreihin asti kaikki menee hyvin. Kun kloonipoika ylittää iän jossa Adam kuoli alkaa tapahtua kummia. Poika alkaa nähdä väkivaltaisia näkyjä ja muutenkin homma alkaa levetä käsiin.
Kuten joskus aiemminkin on jo lefatykissä todettu niin De Niro ei välttämättä ole enää laadun tae. Äijä näyttelee varsin monen tasoisissa leffoissa. Yhteistä niille on se että ainakin itselläni ne kaikki tulee poikkeuksetta katsottu. Joko olen näkemääni tyytyväinen tai sitten petyn. Tässä tapauksessa petyin. Äijä touhuilee mukana juonessa, mutta pliisu on miehen esilläolo. Ei sytytä. Kyseessä on kyllä De Niron pohjanoteerauksia.
Leffa täyttää trillerin mitat, mutta ei toimi kovin hyvin satunnaisia kohtauksia lukuunottamatta. Muutamat kohdat onnistuvat säikäyttämään, mutta siihenpä se jääkin. Adamia näyttelevä Cameron Bright sopii rooliinsa jäänsinisine silmineen. Kaverista varmaan kuullaan tulevaisuudessa.
