Tulipa taas kerran todettua, kuinka elokuvamaailma on täynnä samankaltaisia nimiä. On jatko-osia, esiosia ja uusintaversioita. Parhaimmassa (tai pahimmassa) tapauksessa vieläpä täysin samalla nimellä. Näinpä minäkin hairahduin ja nappasin kouraani elokuvan, joka olisi kuin paras perjantai-illan popcorn-pläjäys. Kyllä, lähdin paikallisesta videovuokraamosta viettämään mukavaa perjantai-iltaa ja palasin petettynä, v-käyrä punaisella.
Ajattelin vuokrata Battleshipin perjantai-illan ratoksi. Mitään sen kummempia en elokuvalta odottanut. Mutta eipäs olekaan Battleship edes ulkona Blu-rayna tai DVD:nä! Joten kuinkas kävikään? No, enpä huomannut (verraten) pienellä präntättyä sanaa ”American” sanan ”Battleship” yläpuolella.
Kiitos tämän selkeästi suuremman nimellä ratsastamisen, sainkin katsottavakseni elokuvan American Battleship. Jenkkilässähän tämä teos ilmeisesti kulkee nimellä American Warships juuri tuon edellä mainitun hienoisen samankaltaisuuden vuoksi. Olen tässä harmaita aivosolujani rääkännyt miettien, miksei näin väärinkäsitysten välttämiseksi voitu menetellä myös täällä koto-Suomessa?
Vaikka Battleship ei mitään riemukasta vastaanottoa kriitikoilta saanut, tämä kaimansa saa sen varmasti näyttämään Kummisedältä. Täytyy myöntää, etten ole koskaan nähnyt näin onnetonta ja hengetöntä elokuvaa. American Battleshipin kaltaista jälkeä syntyy vain porukassa, joka on pakotettu yhteen jonkin tietyn projektin pariin ja jonka jäsenet eivät ole ihan ylimpiä ystäviä keskenään. Käydään vain tekemässä hommat äkkiä loppuun eikä todella sitouduta mihinkään. En tiedä, vallitsiko kuvauksissa todella tällainen tunnelma, mutta sellainen tunne minulle kuvaruudulta välittyi.
American Battleship on joka osa-alueeltaan vanhaa kunnon Ö-luokkaa. Juoni on seuraavanlainen: Jossakin on häivealus jostain maasta/planeetalta, joka tekee jotakin ja joka täytyy pysäyttää III. maailmansodan estämiseksi. Näinpä urheat amerikkalaismiehet (ja kuvankauniit naiset, kuinkas muuten) lähtevät niputtamaan häivealuksen. Jotenkin kummallisesti tämä hyvin yksinkertainen tarina muuttuu erittäin vaikeaselkoiseksi.
Tästä pääsemme seuraavaan ongelmaan, jota kutsutaan näyttelyksi. Vaikeaselkoinen tarinasta tulee innottoman näyttelyn takia. Nämä kaverit ovat niin puisevia, että tuskinpa heitä kuusikossa erottaisi. Tarinassa ei ole yhtäkään kiinnostavaa henkilöä tai henkilöitä ylipäätään. Vain erittäin vaivaantuneen oloisia näyttelijöitä, jotka lukevat repliikkinsä ja lähtevät kotiin sitoutumatta rooleihinsa juuri lainkaan.
Valitettavasti typerä tarina ja surkea näyttely on vain jäävuoren huippu. Pienen budjetin kirous pistää silmään ja pahasti. Erikoistehosteiden tullessa ruutuun leffasta häviää se viimeinenkin mielenkiinnon hippunen. Sotalaivan aseen piipun kääntymisestä häive-efekteihin ja räjähdyksistä lipun liehumiseen joka ikinen erikoistehoste näyttää muoviselta. Kunnianhimottomuus paistaa läpi myös tehostepuolella. Pienen budjetin elokuvan ei pitäisi rellestää näin paljon näin paskoilla erikoistehosteilla.
Mikä sitten on surullisinta American Battleshipissa? Se, että pystyin jopa kuulemaan, kuinka aivoni rattaat hiljaa raksuttelivat ja yrittivät saada jotain tolkkua ruudulla eteenpäin rullaavista tapahtumista. Jossain vaiheessa ajatukseni siirtyivät siihen, että jopa minä, täysin lahjaton tumpelo, saisin ohjaajana todennäköisesti parempaa jälkeä aikaan. Kai sekin saavutus on.
Tuntuu suorastaan pahalta haukkua näin onnetonta elokuvaa, mutta en voi rehellisyyden nimissä mitään muutakaan. Kyllähän tähän on paljon sitä kuuluisaa kahvia ja tupakkaa varmasti uponnut, mutta ei todellista motivaatiota tehdä elokuva. American Battleship on niin pahasti vasemmalla kädellä tuhrittu tekele, ettei kukaan asialleen omistautunut ammattilainen voi tosissaan vääntää näin surkeaa tavaraa.
En voi suositella tätä Ö-luokan teosta kenellekään. Tunsin tyhmentyväni (jos se edes on mahdollista) entisestään tätä katsellessani. American Battleship on elokuvaa huonoimmillaan. Typerää, mielenkiinnotonta, eikä lainkaan viihdyttävää. Toivon sydämeni pohjasta, ettei tällaista verkkokalvot saastuttavaa roskaa enää tarvitse katsella.
