Ensivaikutelma elokuvan Fracture – Murtumaton juonesta oli hyvin mielenkiintoinen. Takakannen lyhyen kuvauksen luettua elokuva on pakko katsoa. No, tämä pätkähän loppujen lopuksi oli katsomisen arvoinen, ellei jopa enemmänkin.
Theodore Crawford (Anthony Hopkins) tietää vaimonsa pettäneen häntä. Joten mies ottaa aseen ja ampuu vaimoaan päähän. Ihme kyllä Crawford ei lähde karkuun, eikä tapa itseään. Hän laskee rauhallisesti aseen maahan ja odottaa poliisien tuloa. Kun Crawford on pidätetty, tapaus annettaan nuorelle menestyksekkäälle syyttäjälle William Beachumille (Ryan Gosling), Juttu vaikuttaa ihan selvältä. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla Beachum on vailla todisteita. Hän ei voi todistaa Crawfordin murhanneen vaimonsa. Tästä alkaa huippujännitävä kissa ja hiiri tyylinen leikki syyttäjän ja syytetyn välillä.
Fracture – Murtumaton oli kaunista katseltavaa. Elokuva oli suorastaan nerokkaasti tehty. Juoni oli mielenkiintoinen. Jännitys pysyi elokuvan loppumetreille asti. Oli myös mahtava katsella Anthony Hopkinsin tyylikästtä näyttelyä. Aina hänen puhuessaan sai tuntea kylmien väreiden tunteen selkärangassa. Oscar-ehdokas Ryan Gosling veti myös oman roolinsa hienosti ja ihailtavasti. Täytyy sanoa, että tämä elokuva on oman genrensä mestariteos. Kuitenkin aina köytyy jotain huonoa sanottavaa. En oikein saanut kunnolla selvää tai tajunnut Rob Nunnalyn osaa elokuvassa. Se rokotti kyllä puoli pistettä, muuten hienosti tehdystä elokuvasta. Neljä tähteä.
