Ennakko-odotukset Tears of the Sunia kohtaan olivat skeptiset. Aivottomalta “rambomaiselta” (kaikki kunnia Ramboa kohtaan) toimintarymistelyltä vaikuttava leffa tuntui jo niin nähdyltä. Pääosassa on kaikenlisäksi Bruce Willis, joten arvata saattoi mitä tuleman pitää. Ihme kyllä lähes kaikki odotukset osoittautuivat vääriksi. Tears of the Sun on todella positiivinen yllätys.
Merijalkaväen luutnantti Waters (Willis) saa esimieheltään tehtävän lähteä miehineen Afrikkaan pelastamaan nuorta amerikkalaistohtoria Kendricksiä (Bellucci) Maan sisällissota riehuu hullunlailla tehden tehtävästi hengenvaarallisen. Tehtävän alku onnistuu ongelmitta, mutta löydettyään Hendricksin, tämä ei haluakaan lähteä ilman paikallista väkeään. Luutnantti Waters joutuu moraalisen kynnyksen eteen: suorittaako tehtävä käskyjä noudattavana sotilaana vai inhimillisenä ihmisenä?
Elokuva oli loppujenlopuksi kaukana tyypillisestä jenkkirymistelystä. Vaikka mukana onkin myös toimintaa ja räiskintää, se ei saa suurta osaa leffasta. Toimintakohtaukset ovat myös kerrankin realistisia ja etenkin väijytykset ja piilottelut ovat jännittäviä. Tears of the Sun on pohjimmiltaan tarina erilaisista ihmisistä vaikeassa tilanteessa. Se kertoo myös hyvin Afrikan levottomuuksista ja herättää voimakkaita kysymyksiä sodan hulluudesta ja ihmisten pahuudesta.
Näyttelijät ovat kaikki vakuuttavia, vaikka mitään huippusuorituksia ei nähdäkään. Bruce Willis on tosin hieman kehno valinta tämäntyyppiseen elokuvaan. Valinta olisi napakymppi, mikäli kyseessä olisi vain se “tyypillinen henkkirymistely”, mutta tässä tapauksessa kovemman luokan luonnenäyttelijä olisi paikallaan. Willis on saanut toimintatähden maineen, eikä hänen ilmeettömät kasvonsakaan istu elokuvan tunnelmaan. Siitä pieni miinus. Monica Bellucci vetää koskettavan suorituksen pelastettavana naisena, josta huokuu sekä voimaa, että herkkyyttä. Suurimman kruunun ansaitsee kuitenkin paikallisia afrikkalaisia näyttelevä joukko, joista osa on kuulemani mukaan oikeasti kärsinyt maan levottomuuksista. He tulkitsevat ryhmää antaumuksella kyyneleitä vuodattaen ja silti pää pystyssä.
Antoine Fuqua on loistava toimintaohjaaja, joka saa tarinoihinsa eloa ja inhimillisyyttä. Miehen elokuvat eivät ole vain aivotonta räiskimistä, joiden sankari tappaa kaikki viholliset yksi kerrallaan, eikä itse saa yhtään osumaa. Hän pitää kiinni jonkinlaisesta realismista, eikä myöskään turvaudu liikaa tietokone-efekteihin. Lisäksi hänen käsittelyssään hahmoille annetaan kasvot, vaikka heille lyötäisiinki isot aseet kouraan. Elokuvassa ainoastaan kapinallisjoukko jää hieman yksipuoliseksi, mutta kuinka avara ajatusmaailma heidänkaltaisillaan ihmisillä oikeasti onkaan? Elokuvan ja tositarinoiden mukaan ei kovin suuri…
Tears of the Sun on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva etenkin niille, jotka haluavat nähdä perustoiminnan sijaan jotain muuta. Se herättää ajatuksia, koskettaa ja jännittää. Näitä lisää!
