Menestyvä PR-henkilö Stu Shepard (Farrell) soittaa joka päivä tyttöystävälleen (Holmes) samasta puhelinkopista peittääkseen aviorikostaan. Eräs tarkkailija(Sutherland) on kuitenkin ottanut hänet tarkkailunsa alle ja välittömästi Stun päivittäisen soiton jälkeen puhelin soi ja Stu vastaa. Tilanne alkaa.
Phone Booth on tehokas, pienialueinen trilleri, joka toimii ennen kaikkea näyttelijöiden varassa. Myöskään ei voi kiistää hyvän käsikirjoituksen merkitystä tai huolellista ohjausta. Kuvat ovat koko ajan puhelinkopin ympäriltä ja niitä ei leikata muihin paikkoihin, hotka eivät ole välittömässä läheisyydessä.
Colin Farrell on huomattavan ilmeikäs ja uskottava kadulta nykäistynä henkilönä, jonka kaikki valheet, petokset ja heikkoudet tuodaan puhelinkopin lasiseinäisessä yksinäisyydessä tarkkailuun ja ulos. Kiefer Sutherland hoitaa työnäs pääasiassa näkymättömänä pelkällä ääniraidalla tehden vain pikku esiintymisen lopussa, mutta se ei heikennä suoritusta. Nimetön tarkkailija on armoton valvoja, joka paljastaa ennen kaikkea kanssaihmisiä kohtaan tehdyt rikokset ja valheet.
Phone Booth tutkii ihmisten jokapäiväistä julmuutta ja petollisuutta toisiaan kohtaan psykologisesti tarkkaavaisella tavalla. Henkilöhahmot ovat tarkasti luotuja ja myös roiston motiivi ja syyt tulevat selväksi. Stu vaikuttaa aluksi sietämättömältä saastalta, mutta pakotettu rehellisyys on tuskallista, mutta samalla vapauttavaa. Olemme vastuussa toisillemme kaikesta mitä teemme ja emme pysty välttämään vastuuta kaikesta mitä teemme.
Kokonaisuutta katsoen Phone Booth on tehokas, tarkkaavainen ja kiehtova trilleri ja samalla elokuvaa puhtaimmillaan. Se ei esitä totuutta, vaan peilaa sitä.
nimimerkki: Jurpo
