Ringin menestyksen myötä muitakin japanilaisia kauhuleffoja aletaan tuoda länsimaihin. Yleensä kuitenkin englanniksi tehdyin versioin. Kauna on tällainen elokuva.
Tarinaltaan Kauna on tehokkaasti jäsennelty kauhuelokuva, joka perustuu aavemaisen tunnelman luomiseen äänimaailmalla ja kliinisellä kuvakerronnalla. Yliluonnollisia elementtejä on mukana ja onneksi niitä käsitellään sellaisina, eli pelottavina ja etäisinä voimina, joille ei voi mitään.
Juonena on se, että amerikkalainen vaihto-oppilas Karen (Gellar) sotkeutuu vahingossa talon synkeään menneisyyteen. Samalla pyöritetään takautuvaa tarinaa talon aikaisemmista asukkaista, joille on käynyt huonosti kyseisessä talossa. Perinteistä kummitushuttua. Se mikä pelastaa, on toteutus.
Visuaalinen ilme on häikäisevä. Jokainen varjo tuntuu kätkevän jonkin kammottavan asian ja gorea ei ole käytetty kuin muutamissa kohtauksissa, jolloin äänimaailma hienon kuvauksen kanssa pääsee pelaamaan koko tehollaan. Kuvat ja ääni luovat parhaimmillaan sietämätöntä jännitystä ja pahimmillaan elokuva on jopa tylsä. Onneksi sentään jännityksen määrä on suuri, mikä pitää katsojan varpaillaan.
Takashi Shimizun ohjaus on tasaisen varmaa ja kokonaisuutena Kauna on taattua japanilaista kummituskauhua, mikä vain sattumoisin on tehty englanniksi. Se on nähty aiemminkin, mikä heikentää tarinan kekseliäisyyttä, mutta se myös toimii.
nimimerkki: Jurpo
