Taisteluplaneetta Galactica kuulostaa hienolta ja mahtipontiselta. Kulttisarjaan liittyvä elokuva on 70-lukulaisine tyyleineen tavallaan viehättävä kyhäelmä, mutta se mikä saattaa toimia lyhyemmissä pätkissä, ei takuulla kestä venytystä parin tunnin elokuvaksi.
Pahat teräsheebot, cylonit, ovat sodassa ihmisten kanssa. Stailit hävittäjälentäjät Zac, Apollo ja Starbuck hyppäävät avaruusaluksiinsa ja käyvät urhoollisesti vastarintaan. Miehiä jää ikiajoiksi kentälle ja cylonit onnistuvat lopulta ajamaan ihmisväestön niin ahtaalle, että kahdentoista siirtokunnan väestön rippeet joutuvat lähtemään evakkoon. Päämääränä heillä on legendaarinen planeetta Maa. Tehosteet ovat kökköjä, mutta ainakin tukka on hyvin.
Galacticassa hyvät ovat hyviä ja pahat ältsin karmeita. Pakolaisjoukkoa johtaa uljaasti sinisessä viitassaan Lorne ”Bonanzan pää” Greene, vaikka silmäpussit roikkuvat polvissa ja muutenkin miehen kunto näyttää heikolta. Galactican maailmasta löytyvät hänen lisäkseen hurjapää-hyvis, mustasukkainen tyttöystävä, omaa etuaan ajava pahan kätyri, hölmö presidentti, muka-söpö lemmikki (robottikoira), hellyyttävä pikkupoika ja hyväsydäminen jakorasia. Eli kaikki perushahmot, joiden variaatioita jenkkisarjat ovat pullollaan. Ihan kiva kokoonpano, mutta heikkojen efektien ja ylenpalttisen B-luokan lässytyksen seassa kahlatessaan ne olisivat tarvinneet hiukan lisää persoonallisuutta, jotta olisivat jaksaneet pitää taisteluplaneettansa pystyssä.
