Teinikauhunmetsästäjille genreuskollinen sivuosuma, muille syvyyttä löytyy vain tekoverilammikoista.

19.2.2013 04:39

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Sorority Row
Valmistusvuosi:2009
Pituus:101 min

”Itku pitkästä ilosta, teloitusjuhlat pieleen menneestä jekkusesta.” – Wanha teinikauhuelokuvaviisaus

Vaan siitä sanonnasta eivät Theta Pin siskot ole kuulleet, kun venyttävät kesken ”kreisien bileiden” kostojäynänsä liian pitkälle: yksi siskoista kuolee tapaturmaisesti ja muut luulevat selviävänsä kuin koira veräjästä, jos suurten egojen suut vain pysyvät sievästi supussa. Päätelmä on tietenkin väärä: aina on olemassa joku ilonpilaaja, joka tietää kaiken ja on valmis pilaamaan seuraavatkin bileet. Eli laittamaan syntisten suut suppuun alkuperäistä suunnitelmaa konkreettisemmin.

Alkuperäistä suunnitelmaa konkreettisemmin pyrkii kauhua jäsentämään myös nuori ohjaaja Stewart Hendler epäkiitollisessa asemassaan, sillä Sorority Row on modernisoitu versio vuoden 1983 elokuvasta 7 syntistä sisarta (The House on Sorority Row). Kuudentoista miljoonan taalan remaken kässäri on sen verran yksiulotteinen ja yhdentekevä tapaus, ettei vähemmän tunnettua alkuperäisteostakaan tee ensimmäisenä mieli lähteä metsästämään katselulistalle.

Leffan jäynäintro vedetään överiksi asti, mikä on jopa kelpoa viihdettä, mutta huppupäisen ongelman pomppiessa sekopallona teinien valmistujaisjuhlavieraaksi, sentään ilman kostajan kuulua koukkukättä, myös leffa ajautuu ongelmiin. Kuka kuolee seuraavaksi? -seurapelinä leffa raahautuu tyydyttävän rajamailla, muuten aivonsa vetyperoksidivalkaisseena ja tyystin suuntaa vailla. Slasheriksi leffa puolestaan on aivan liian kesy.

Mukana pakokarkeloissa säntäilevät, kiroilevat, itkevät ja juonivat mm. Bruce Willisin tytär Rumer, MTV-tositelevisiosta tutut Jamie Chung ja Audrina Patridge sekä Disney-komediasarja Even Stevensin Margo Harshman. Pääosin persoonaton lauma siis kertomassa silarivitsejä koulun pahimpana biatchees-jenginä. Prinsessojen opena visitoi Carrie “Prinsessa Leia” Fisher.

Dialogissaan kompastelevan Sorority Row’n myötä Tiedän mitä teit viime kesänä saa kuin vahingossa yhden epävirallisen jatko-osan, enemmällä määrällä paljasta pintaa, vielä turhemmalla ”tähtijoukolla” ja kieltämättä monipuolisemmalla murhametodilistauksella ja asearsenaalilla. Sorority Row on teinikauhunmetsästäjille genreuskollinen sivuosuma, muille syvyyttä löytyy vain tekoverilammikoista.

Arvosteltu: 19.02.2013

Lisää luettavaa