Psyko 2:sen mielenkiintoisen loppukohtauksen jälkeen tekijätiimi oli pakotettu valmistamaan trilogian täydentävä osa. Ohjaajan pallille kapusi yllättäen pääosan näyttelijä Anthony Perkins, joka siis heiluu jälleen tuttuun tapaan myös Normanin roolissa. Kolmososa ei ymmärrettävästi yllä likimainkaan kahden edellisen osan rinnalle, koska aihe on jo loppuun kulutettu, ja uusien juonitwistien tuominen trilogiaan tuntuisi jo turhan uuvuttavalta rahastukselta. Psyko 3 tekee prikulleen sen mitä siltä pyydetäänkin, eli lopettaa Norman Batesin uran valkokankaalla kunnialla ennen kuin olisi menty naurettaviin rahastusjatko-osiin.
Edellisessä osassa äitinsä uudelleen löytänyt Norman Bates pyörittää jälleen Batesin motellia omalla, ehkä hieman kyseenalaisellakin tavalla, mutta mikäs siinä kunhan toiminta vain on kannattavaa. Sivuosissa nähdään Normanin uusi blondi-ihastus Maureen (Scarwid) ja motellin uusi apupoika Duke (Fahey), sekä tietenkin.. hänen äitinsä.
Niin kuin aiemmin jo mainitsin, oli tekijäpoppoolla edessään mahdoton tehtävä, kun kaksi edellistä teosta osoittautuivat mestariteoksiksi. Psyko 3 ei kuitenkaan elokuvana ole ollenkaan huono, vaikka alkaakin käyttämään modernin kauhun keinoja yhä useammin. Murhat on toteutettu verisemmin ja puukko heiluu tiuhempaan tahtiin kuin edellisissä osissa. Hitchcockmainen piinaava kerronta, jota myös Franklin käytti kakkososassa, on tipo tiessään eikä Perkinsin ohjaaminenkaan vakuuta edellisten herrojen tapaan.
Psyko 3 on perinteinen kasarikauhu, joka luottaa hyvin paljon mystisyyteensä ja musiikilla leikittelyyn. Psykoottisuuteen nojaudutaan vahvasti Franklinin kakkososan tapaan, ja tunnelma käy välillä jopa hyvin ahdistavaksi. Perkins tekee jälleen hullun upeaa työtä Normanin roolissa ja hänen itsensä kanssa käymisiin kamppaluihin ollaan pureuduttu kiitettävästi kaiken puukon heiluttamisen ohella. Loppu on myös hyvällä tavalla karmeaa katseltavaa, kun Perkins kunnioittaa hänet valokeilaan nostanutta Hitchcockia käyttämällä yhtä hänen vaikuttavimmista tempuistaan.
Kyseessä on keskivertoa parempi kauhupläjäys, joka on “must see” Psyko-faneille ja suositeltava ostos kaikille kasarikauhuista pitäville tyypeille.
“We all go a little mad sometimes.”
