Julie & Julia on vuonna 2009 valmistunut ja ilmestynyt amerikkainen draamakomedia, jonka on ohjannut sekä elokuvamuotoon käsikirjoittanut kokenut Nora Ephron ([movie]Uneton Seattlessa[/movie] ja [movie]Sinulle on postia[/movie]). Ephron on ollut kolmesti ehdokkaana parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-pystin saajaksi, mutta kunniasaavutus antaa toistaiseksi odottaa itseään, sillä tästä leffasta hänelle ei ehdokkuuksia tippunut. Leffa pohjautuu tositapahtumiin ja kertoo kahden ruokaa rakastavan naisen elämästä. Toinen heistä on 1950-luvulla yhdysvalloissa kuuluisuuteen noussut julkkiskokki Julia Child ja toinen hänen innoittamansa 2000-luvun nettibloggari Julie Powell. Naispääosia elokuvassa esittävät Golden Globe-patsaan ja Oscar-ehdokkuuden suorituksestaan napannut Meryl Streep ([movie]Kauriinmetsästäjä[/movie]) ja italialaissyntyinen lahjakkuus Amy Adams ([movie]Junebug[/movie]).
Pidin elokuvasta todella paljon, vaikka se on sisällöltään todella yksinkertainen, eikä pysty antamaan katsojalleen juurikaan muuta kuin hemmetin laadukkaan kaksituntisen leffakokemuksen. Kukapa pitäisi erityisen kiinnostavana seurata kahta naista laittamassa ruokaa? En minä ainakaan, mutta Julie & Julia on todella upeasti kerrottu tarina elävästä elämästä ja sen mukanaan tuomista tavanomaisista ongelmista. Elokuva perustuu todellakin tositapahtumiin ja tarina on kaapattu lähes suoraan toisen päähenkilön, Julie Powellin, kirjoittamasta kirjasta. Ajatus kahden täysin eri-ikäisen, täysin eri vuosikymmenellä ja eri valtiossa asuvan naisen rinnakkaiskuvauksesta samojen teemojen ympärillä on hyvin mielenkiintoinen ja toimi ainakin Ephronin käsissä leffamuodossa saumattomasti. Katsojana pystyin heittäytymään päähenkilöiden elämäntilanteisiin, nauramaan ja itkemään heidän kanssaan – tällaista ei monen elokuvan kanssa pysty kokemaan ja olen yllättynyt miten itselleni epäkiinnostavasta aiheesta tehty teos pystyi antamaan yhden vuoden parhaista elokuvakokemuksista.
Ohjaajakäsikirjoittaja Ephron tekee kameran toisella puolen laadukasta työtä ja saa kaiken natsaamaan kohdilleen, mutta jättikiitokset kuuluvat myös loistaville näyttelijättärille. Meryl Streep näyttää puhjenneen uuteen kukoistukseen ja esittelee parhaita puoliaan tässä vaativassa roolissa, jossa täytyisi omaksua 1950-lukulaisen Ranskaan muuttaneen jenkkineidon asenne ja puheenkorostus. Sen kummemmin en ole tähän kuuluisaan kokkiin tutustunut, mutta Streep herättää hänet eloon tämän elokuvan myötä. Kyseisessä roolissa olisi helppo vetää överiksi ja näytellä törkeästi yli, mutta sanoinkuvailemattomalla tavalla Streep pystyy vangitsemaan falsetilla kaikuvan puheäänen ja voimakkaan fyysisen näyttelyn, saaden sen näyttämään äärimmäisen luontevalta. Hahmo tuo mieleen [movie]Pokka Pitää[/movie] -sarjan Hyacinthin, eikä tuollaista eloisaa ja voimakasta persoonaa ole helppo pitää aisoissa, mutta Streep kykenee tähän ja näyttää suuruutensa näyttelijänä. Erinomainen omassa roolissaan on myös Amy Adams, joka näyttelee identiteettikriisissä painivaa kirjailijanalkua. Naisen aiempia teoksia en ole silmäillyt, mutta tämän perusteella kyseessä on oiva tunnenäyttelijä ja aidon pehmeyden valkokankaalle välittävä persoona.
Julie & Julia tekee totta lausahduksesta: yksinkertainen on kaunista. Leffan perusilme on virkistävä ja hyväntuulinen, ja vaikka se pääasiassa draaman puolelle kääntyykin, löytyy komediapuolta riittävästi. Kaikinpuolin erittäin laadukas elokuva, joka on mielestäni ehdottomasti kiitettävän tähtimäärän arvoinen, sillä suurempaa valittamisen aihetta elokuvasta ei löydy ja se toimii tällaisenaan juuri täydellisesti. Oltaisiinhan tässä voitu pureutua vielä paljon syvemmällekin aiheiden ja teemojan suhteen, mutta se olisi pilannut tälle leffalle ominaisen kepeyden, eikä tässä nyt sentään pintaraapaisun tasolle jäädä, vaan leffa tuo esille hyviä pointteja ja ajattelemisen aihetta tulevaisuuttaan pohtiville henkilöille.
