Kesällä 1944 pieni pohjoinen valtio nimeltä Suomi eli veitsenterällä. Ahdistaakseen Saksan tiukalle liittoutuneet aloittivat massiiviset hyökkäykset eri rintamilta. Lännessä tapahtui Normandian maihinnousu, jonka onnistuttua puna-armeija lähti etenemään idässä. Samalla Neuvostoliitto päätti ratkaista Suomen kysymyksen, eli valloittaa maan irrottaakseen Suomen sodasta, ja saadakseen joukkonsa irti Karjalasta siirtääkseen ne Berliinin kilpajuoksuun. Suomi perääntyi, kunnes viimein joukot koottiin, ja neuvostojoukkojen eteneminen päätettiin pysäyttää Talin ja Ihantalan kylien maastossa.
Åke Lindmanin Tali-Ihantala 1944 valmistui juuri sopivasti itsenäisen Suomen 90-vuotisjuhlavuotena, ja sitä on joka tuutissa mainostettu suurelokuvaksi Suomen historian ratkaisevimmasta taistelusta.
Elokuva kuitenkin kärsii aivan liian monesta ongelmasta. Dialogi on kökköä ja monet näyttelijät eivät juuri vakuuta. Ihmismassa on myös valtava, ja hahmot jäävät etäisiksi. Myös juonessa on melkoinen ongelma. Varsinaista juonta ei ole, vaikka tarina pyöriikin muutaman henkilön ympärillä. Eivät kovin paljoa vakuuta myöskään kartat tapahtuma-alueista (joita ilman tosin saattaisi mennä sekaisin) sekä vanhat mustavalkofilmit, joita on elokuvassa käytetty muutamia.
Mutta hyvääkin löytyy ja oikein kiitettävästi. Kun Pohjoismaiden historian suurin taistelu lähtee käyntiin, se myös näyttää siltä. Samoin tarina keskittyy, jos vaikka vertaa Linnan Tuntemattomaan, melko runsaasti korostamaan sitä suunnattoman arvokasta työtä, jonka sodan veteraanit ovat isänmaalle tehneet. Pisteet myös Timo Hietalan musiikista, vaikka pääteema kuluukin kovassa käytössä lähes puhki.
Tätä elokuvaa on tehty tunteella ja antaumuksella, siitä kertoo jo ylipituuteen yltävä “avustajat”-lista. Visuaalinen ilme mykistää mennen tullen, ei olla kaukana Hollywood-tasosta, vaikka tyyli onkin aivan eri: eiväthän jenkit ole koskaan taistelleet omalla maaperällään oman itsenäisyytensä säilyttämiseksi. Erityisen hienoa on nähdä monenlaisia kuvauksia sotilaista: milloin ollaan tankin kyydissä, milloin juoksuhaudoissa ja milloin Päämajassa. Osittain seurataan myös ruotsalaisten vapaaehtoisten menoa.
Tali-Ihantala 1944 on elokuva, joka tekee tyylikkäästi kunniaa 90-vuotiaalle isänmaalle ja maatamme puolustaneille sotilaille. Tyyli on hieman hakusessa sodan, draaman ja dokumentin välimaastossa, mutta kyllä tämä elokuva ansaitsee olla osa virallista Suomi 90v-juhlavuotta. Mykistävä kokemus.
nimimerkki: X-tyyppi
