Roolipelaaminen on rankkaa hupia. Kun eeppinen matka pahan Shadow’n tuhoamiseksi lähestyy loppuuaan, neljä roolipelaajaa ja heidän pelinjohtajansa (Matt Cameron) istuvat kuin naulittuina kampuksella ohjaten hahmojaan pelastamaan prinsessaa Shadow’lta. Tätä mahtavat mittasuhteet saavuttavaa pelastusretkeä ei kykene estämään sen enempää pelihahmoaan viimeksi viikko sitten ohjastamassa käynyt kaveri kuin viereisen asunnon pahantuulinen opiskelijaneitonenkaan. Let the quest begin!
Elokuvan tarinaa kuljetetaan kahdella tasolla. Osa elokuvasta tapahtuu turvallisesti kampuksella, jossa hien hajuiset (niin karmaisevan tunnelmallinen elokuva tämä on, että sen voi haistaa) nörtit tahkoavat roolipeliä. Välillä siirrytään pelaajien fantasiamaailmaan seuraamaan haltian, velhon, barbaarin ja varkaan seikkailuja. Mistään järin syvällisestä roolipelistä ei ole kyse, vaan pelaajien peli on enemmän luokkaa Dungeons & Dragons, josssa siis törmätään tapetaan hirviöitä, kerätään “kamaa” ja kehitytään aina vain paremmiksi hahmoiksi. Tällaisten pelien klišeistä The Gamers repii huumorinsa pääaiheet. Mukana on kaikki roolipelien armottomimmat klisee: kuollut hahmo saa yrittää uudestaan kun vain huutaa pelinjohtajalle tarpeeksi, pelinjohtaja joutuu toppuuttelemaan hahmoja jotka toimivat nopeammin kuin pelinjohtaja selittää pelinkulkua jne.
Elokuvan tekijät itse ovat selvästi roolipelien (siis oikeiden roolipelien, en tarkoittanut teitä, World of Warcraft/Runescape -pelaajat) hardcore-faneja ja se näkyy elokuvassa. Huumoria ymmärtääkseen täytyy olla ainakin kohtalaisesti kokemusta pöytäroolipeleistä eikä ko. pelejä pelaamaton välttämättä saa paljoakaan irti välillä sisäpiirin vitsin makua saavasta komediasta. Toki mukana on myös hulppeaa fantasiaelokuvaparodiaa ja ihan muuten vaan -vitsejä, joista erityisesti vaikuttava nuolta seuraava kamera-ajo ansaitsee erityismaininnan. The Gamersin tekijät ovat selvästi omistautuneet projektilleen ja onhan näyttelytyö tämäntasoiselle elokuvalle varsin korkeatasoista. Pääsyy tälle tosin lienee siinä että porukat selvästi ovat luonnerooleissa.
Komea ja hyvällä huumorilla tehty camp-elokuva on kyseessä ehdottomasti. On The Gamersilla kuitenkin puutteensakin. Ote väsähtää kovasti loppupuolella, ja typerä loppuratkaisu on ahterista. Huumori ei myöskään välttämättä kestä montakaan katselukertaa. Elokuva on kuitenkin tehty roolipelaajan sydämellä, ja suunnattu toisille roolipelaajille. Hauskaa on varsinkin tunnistaa omista peleistä tuttuja tapahtumia. Lyhyesti: hauska elokuva jos tunnet aihepiirin, jos et tunne niin parasta jättää väliin.
