Tekken, oi mikä mätkintäpelisarja on kyseessä. Tekken on kuulunut jo 90-luvun puolesta välistä asti suosituimpiin mätkintäpelisarjoihin ja pelisarjan saaga jatkuu tänäkin päivänä. Nostalgiset muistot omasta puolesta ovat maagisen suuret. Tämän vuoden alkupuolella kun huomasin että kyseisestä pelisarjasta on alettu jo tekemään elokuvaa, minä suoraan sanottuna sekosin päästäni. Ennakkoluulot olivat varmasti samat kuin monella muulla uutisen kokeneella: taas yksi hyvä peli(sarja) raiskataan. Mitä enemmän tietoa tuli, sitä enemmän olin hämilläni. Elokuvan ohjaaja Dwight H. Little oli minulle ihan tuntematon kaveri ja sitä enemmän tuntemattomat olivat näyttelijät. Odotukset elokuvaa kohtaan eivät tosiaan olleet mitkään kovin kummoiset ja omaksi onnekseni tarvetta odotuksiin ei edes ollut.
Maailma on kokenut hirvittävän terrorisodan joka tuhosi suuren osan maapalloa. Kahdeksan Iron Fist-nimellä tunnettua yhtiötä ovat vallanneet nämä maan jäänteet itselleen. Amerikan alueet itselleen on haalinut näistä kahdeksasta yhtiöstä se suurin, mikä tunnetaan nimellä Tekken. Suuren ja mahtavan Tekken-kaupungin vieressä on hikinen slummikaupunki, Anvil, missä meidän oma kitisevä päähenkilö asuu. Tämä mies tunnetaan myös nimellä Jin Kazama (John Foo). Jin asuu äitinsä, Jun Kazaman (Tamlyn Tomita) kanssa Anvilissa ja Jin yrittää elättää itseään sekä äitiään. On myös tiedossa että Tekken: King of the Iron Fist-turnaus on taas alkamassa, mihin Jin haluaisi osallistua hankkiakseen lisää rahaa itselleen ja äidilleen. Tämä turnaus on koko maailmalla tunnettu taistelutapahtuma, jossa kamppaillaan King of the Iron Fist-tittelistä. Tekken yhtiön omistaa iso ja paha Heihachi Mishima (Cary-Hiroyuki Tagawa), jonka “oikeana kätenä” toimii hänen poikansa Kazuya (Ian Anthony Dale). Jun kieltää Jiniä osallistumasta turnaukseen tietämättömästä syystä, ja äitinsä tahtoa Jin ei halua estää. Ei aikaakaan kun Jun Kazama tullaan tappamaan Tekken-yhtiön toimesta, minkä takia Jin tahtoo kostaa tapahtuneen liittymällä turnaukseen. Jinin aikeina on päästä myös itse Heihachiin kiinni.
Elokuva oli kokonaisuudessaan juuri sitä mitä oli odotettavissa: ylitsepääsemättömän kamalaa. Elokuva on laadultaan niin hirveää, että jokaikisen Tekken-fanipojan nostalgian hetket särkyvät. Juoni on äärettömän kliseinen ja sen toteutus on ihan hirveän tylsä. Kaikki suosikkihahmomme Tekken-sarjasta ovat onnettoman huonoja ja heidän ulkonäkönsä saa lähes itkemään pettymyksestä. Suurin miinushan tässä on se, että monet legendaariset hahmot on jätetty pois koko elokuvasta. Hyvänä esimerkkinä King ja Paul. Sitä paitsi elokuvan käsikirjoitus on todella huono, eikä ole kovinkaan uskollinen itse pelisarjalle. Enemmän kuin vaikkapa Street Fighter, mutta silti erittäin heikosti uskollinen. Missä ovat Jinin sisäinen paholainen? Miksi Steve Fox on jotain ihan muuta kuin brittiläinen nyrkkeilijä? Lisää kysymyksiä toki piisaisi vaikkapa satoja mutta en edes jaksa vaivautua miettimään.
Mitä roolisuorituksiin tulee niin ei niissäkään kyllä paljoa kehumista ole. Ensinnäkin suurin osa näyttelijävalinnoista oli niin vääriä kuin olla ja voi. Suurin osa hahmoista näytti suorastaan naurettavilta, suurimpina naurunkohteina ehdottomasti Heihachi ja Steve Fox. Jin Kazamaa näytellyt John Foo toi mieleeni Final Fantasy X-pelin päähahmon, Tiduksen. Luonne on molemmilla sama: ärsyttävä kitisijä. Kaikki mitä Jin sanoo on niin surkuhupaisaa kuin voi vain olla. Steve Foxilta puuttui kokonaan brittiaksentti, Heihachilta lihakset ja Marshall Law oli muuten vain typerän näköinen. Olen suunnattoman vihainen Steve Foxin pilaamisesta, sillä kyseessä on oma suosikkihahmoni Tekken-sarjasta. Mitä seuraavaksi pilataan?
Edes taistelukohtauksien aikana en päässyt innostumaan. Nekin olivat niin tylsiä että niiden ajaksi voisi mielummin pistää pään kivasti tyynyyn. Kenenkään peleistä tuttuja pääliikkeitä ei nähty yhtäkään kappaletta. Taistelulajeilla ei ollut mitään merkitystä elokuvan suhteen, mitä verrataan vaikkapa Tekken-peleihin.
Olisin voinut keksiä paljon parempaakin tekemistä puoleksitoista tunniksi kuin katsoa tämän. Jälleen kerran yksi suuri nostalgian pala on pilattu ylitsepääsemättömän huonolla elokuvalla. Voisi jo kuvitella, että nykypäivän ohjaajat ottaisivat opiksi vanhemmista pelielokuvista ja oikeasti yrittäisivät panostaa sellaiseen enemmän. Jos siis pelielokuvaa lähtee tekemään. Tekken-elokuva on surkeiden pelielokuvien eliittiä, joka suorastaan ansaitsee paikkansa sinne siinä missä muutkin kumppanit kuten Alone in the Dark, Super Mario Bros, Street Fighter, Mortal Kombat ja niin edelleen. En suosittele Tekken elokuvaa suoraan sanottuna kenellekään. En edes koko pelisarjan faneille. Varoitan jokaikistä Tekken-fania tällä arvostelullani: katsokaa tämä sontakasa omalla vastuullanne. Pettymys on taattu.
