Kun puhutaan toimintatähdistä ei varsinaisesti puhuta Bruce Willisistä tai Arnold Schwarzeneggeristä. Heidän tapauksessa kyseessä on näyttelijä joka esiintyy toimintaelokuvissa. Todelliset toimintatähdet ovat huomattavasti harvinaisempia tapauksia ja Prachya Pinkaewin ohjaama thaimaalainen [movie]Ong-Bak[/movie] esitteli maailmalle Tony Jaan jonka fyysinen kyvykkyys ja karisma ei jää häntä edeltäneiden potkimislegendojen varjoon. Menestyksen myötä samainen kaksikko teki isomman budjetin seuraajan missä nivelet rutisevat murskaksi kuin Steven Seagalin käsittelyssä ja pahiksien päät murjoutuvat kuin Sonny Chiban jäljiltä. Lopussa Jean-Clauden Van Damnen veroinen akrobaattinen potkimismoottori pieksää isommat körmyt ilman paitaa ja verisillä haavoilla Bruce Leen tapaan ja aivan kuin Jackie Chanilla on ympäristö erinomaisessa hallinnassa.
Juoni on melkoista höttöä. Kham (Tony Jaa) on kallisarvoisen ja pyhän norsun vartija ja koska kyseinen elukka poikasineen tulee pihistetyksi on suorastaan metafyysiset hakkaamistaidot omaavan soturin lähdettävä takaa-ajoon Australiaan asti ja luonnollisesti niin tekemällä hän astuu useiden kelmien jaloille ja joutuu pieksämään paitsi kätyreitä myös eksoottisempia vastuksia. Alkupuolisko on harmillisen hidastempoinen toiminnan suhteen ja koska juoni sattuu olemaan melkoisen ohut ja henkilögallerialtaan ohut on se suorastaan piinaavaa katsottavaa. Onneksi potkumoottori käännetään loppupuoliskolla nopeudelle ‘tapa’ ja ohjauksesta vastaava Pinkaew myös kokeilee moninaisia tyylejä kohtauksissa jotka vaihtelevat akrobaattisista pakenemisista verisen painajaismaisten teurastuksien kautta rohkeisiin kokeiluihin.
Tony Jaan vakuuttavan fyysinen suoritus potkumoottorina on jo mainittu ja muun kaartin tehtävä on pääasiassa ottaa raivokas kiertopotku otsikkoon. Sävy on suorastaan ryppyotsaisen vakava eikä mitään onnellista loppuakaan ole tylyä tunnelmaa lievittämässä. Toimintaelokuvan teknisenä demonstraationa kyseessä on mestariteos sillä audiovisuaalinen tyyli on kohdillaan ja Tony Jaan fyysinen työskentely on upeaa. Mukana on kaikki tarpeelliset tekijät todelliseen potkuklassikkoon, mutta niiden keskinäiset suhteet ovat vinossa.
