Spideyllä on identiteettikriisi, joka aiheuttaa ongelmia erekt… seitin sinkoamisessa. Arkipäivän ongelmat painavat päälle. Rahat loppuvat, opiskelut menevät kohti katajikkoa ja May-tätikin kärsii. Hämis päättää heittää naamion recycklebiniin ja pysyä tavallisena Peter Parkerina. Samalla kaupunkia nousee uhkaamaan tohtori Mustekala, epäonninen tiedemies, joka elektronisine lonkeroineen uhkuu kostoa. Tyyppi janoaa tieteen riemuvoittoa, joka hänellä jo melkein kerran oli näpeissään.
Olen jotenkin pettynyt. Hämähäkkimies deux on teknisesti erittäin laadukas, sen juoni kulkee ysköksittä ja naamat sen kulisseissa ovat kaikki pätevän tuntuisia. Mikä sitten pännii? No, pienet yksityiskohdat. Kaikki naiset kirkuvat (edesauttaako se ehkä maailmanrauhaa?) ja sivuosassa vilahtavan Willem Dafoen lihakset ovat hävinneet. Pahiksesta seuraavaan. Tämänkertaisenkin pääilkiön on tehostettava siirtymistään pahoille teille tyyliin: ”Aargh, kyllä nyt ottaa lanttuun. Menenpä kostamaan henkilöille X ja Y.” Moniraajahirviötä esittävä Alfred Molina osaa varmasti pelkillä ilmeilläänkin kertoa asian jopa 5-vuotiaalle.
Ja lisää marinaa. James ”Jimmy Dean” Francon hyvä ulkonäkö oli alun perin liian hyvä hämiksen osaan ja nyt… Ilmeisesti Francon näköisen tyypin ei voi uskoa olevan kaamea peto ilman kirveellä muotoiltua luonnetta. Toivottavasti palkkapussi korvaa roolin köyhyyden.
Sitten hyvät uutiset. Mary Jane Watsonina nähtävä Kirsten Dunst on uskottava nuori nainen. Siinä missä Tobey Maguiren mutisemat ohboyt tuntuvat huvittavan vanhanaikaisilta, Dunstin M.J. vaikuttaa kokonaisuudessaan nykyaikaisemmalta, eikä syytä ole pelkästään käsiksessä vaan myös henkilössä itsessään. Mutta elokuvan päähenkilö on tietysti Hämähäkkimies/Peter Parker ja hänellä on oikeus sanoa vaikka: ”Jollygood.”
Lisää hyvää. Alfred Molina näyttää coolita kaikkine lonkeroineen. CGI pelaa. Sitä on ilo katsoa. Musiikkikin on hyvää. Ja se lehtipamppu Jameson – hahmon 50-lukulaisuus on kertakaikkisen viehättävää. Viehättävää on myös Sam Raimin ”limaisen” menneisyyden pilkahtelu joissakin kohtauksissa. Harmi vain, että niiden naisten pitää kirkua. Eihän semmoisiin itkupilleihin voi edes samaistua. Noh, onneksi Hämähäkkimiehessä on tarpeeksi naista, johon voi.
