Kreikassa on rauha. Agamemnon (Cox) on saanut kaiken yhdistettyä liittolaisiksi. Troijan prinssi Paris (Bloom) on suhteessa Spartan Helenan (Kruger) kanssa. Helena livahtaa Parisin mukana Troijaan ja Spartan kuningas Nestor, jonka vaimo Helena oli raivostuu. Hän ja Agamemnon kokoavat mahtavan armeija ja menevät neuvottelemaan Helenan palauttamisesta. Neuvottelut menevät enemmän tai vähemmän pieleen Hektorin (Bana) puuttuessa kahden miehen riitaan. Yksityisasia siirtyy yleiseksi ja Troijan sota alkaa. Agamemnon hakee Akilleksen (Pitt), voittamattoman sankarin, joka ottaa mukanaan serkkunsa Patrokluksen.
Tätä elokuvaa voi katsoa kahdella tavalla. Se on joko tyylikäs, mutta aivoton toimintapläjäys tai sitten hienovarainen kuvaus muutoksesta. Tämän efektin huomaa erityisesti Akilleksen hahmossa. Hän on maaton tappokone, jonka ainoa taito on tappaminen. Alussa kuvataan kahta armeijaa, joista kumpikaan ei joudu taistelemaan sankareiden mitellessä toisiaan vastaan. Akilles on luonnollisesti voittoisa. Lopussa kuvataan ryösteleväksi laumaksi taantunutta armeijaa, joka tuhoaa vastustajansa kaupunkia ilomielellä. Pienestä asiasta tulee valtava muutos kaikessa kulttuurissa. Onneksi käsikirjoitus jättää Kreikan moninaiset jumaluudet käytännössä huomioimatta ja keskittyy konfliktin inhimilliseen puoleen.
Näyttelijöiden suoritukset ovat korkeaa tasoa. Johtavaa roolia vetävä Pitt tekee Akilleksesta kyynisen ja katkeroituneen soturin, jolle rauha on myrkkyä. Samaa näkemystä edustaa Hektor, joka on troijalaisten suurin sankari. Paris taas on Hektorin vastakohta. Hän on hienostunut ja kultturelli, jonka on vaikea uskoa olevansa itseään pitemmän ja todella vihaisen kolossin moukaroitavana. Hän on pelkuri ja keikari lyhyesti sanottuna, joka jää henkiin ja jopa tappaa Akilleksen.
Sivuhahmoista erityisesti Agamemnon tulee esiin hurjana poliitikkona, joka murskaa vihollisensa ja Ithakan kuningas Odysseus (Bean), jonka esiintyminen on harmillisen lyhyt. Hän kuitenkin on se, joka keksii viekkauden auttavan siinä missä raaka voima ei voi toimia.
Teknisesti Troija on korkeaa tasoa. Puvustus on ajalle uskollinen ja erityisesti Akilleksen ja Hektorin kaksintaistelu keihäin on hienoa katsottavaa, kuten kaikki muukin. Efektejä on käytetty hyvin ja onneksi väkivallan kuvaus ei ole siistiä, vaan veristä ja julmaa. Kokonaisuutena kyseessä on tarina sodasta, joka syttyi rakkaudesta ja määritti tulevaisuuden tappamalla sankarit jättämällä pelkurit eloon. Kunnia ja sankaruus kuoli sillä hetkellä, kun Parisin ampuma nuoli osui Akilleksen nilkkaan.
nimimerkki: Jurpo
