Olisiko kiva matkata Suomen läpi muutamassa minuutissa ja poiketa samalla jossain ulkomailla.No teleportaajalta se onnistuu pienessä tuokiossa ainakin jos Doug Limanin uusimpaan toimintatykitykseen Jumperiin on uskomista. Laadukkaan Matt Damonin agentti-trilleri Medusan Verkko ja Brad Pittin ja Angelina Jolien huonon Mr.& Mrs.Smith -elokuvien ohjaaja Doug Liman on saanut tällä kertaa taistelupariksi Sithin Koston Hayden Christensenin ja hiuksensa vaalentaneen Samuel L. Jacksonin, eikä tuloksena ole syntynyt yhtään hassumpaa viihdettä.
David Rice (Christensen) on tavallinen rikkonaisen perheen poika. Nalkuttavan isänsä Williamin (Rooker) kanssa aluksi asuva poika huomasi nuorena erikoisen piirteen itsessään, hän pystyy siirtämään itsensä paikasta toiseen silmänräpäyksessä. David ottaa lahjastaan ilot irti tietämättä, että tähän lahjaan kuuluu myös pimeät puolet. Roland (Jackson) on varsin häijy-äijä, joka töikseen metsästää näitä Jumpereita ja David on jo päätynyt hänen listalleen. David päättää hyödyntää taitojaan ja käydä Rolandia vastaan yhdessä toisen Jumperin Griffin (Bell) kanssa, vaaranten samalla vanhan heilansa Millien (Bilson) ja muiden ystäviensä elämän.
Steven Gouldin romaanin löyhästi perustuva Jumper on Doug Limanilta pieni paluu paremman elokuvan pariin, surkean Mr.& Mrs.Smith-elokuvan myötä, vaikka ei Jumperillakaan mitään nimiä seiniin kirjoiteta. Viisaasti Liman ja kumppanit ovat tiivistäneet Davidin tarinan 1,5h, joka on juuri sopiva kesto tälläiselle aivojen-nollaus viihteelle. David Rice jää hahmona hieman tyhjäksi, jopa Britti Jamie Bellin esittämä kokekeenmpi Jumper on Davidia onnistuneempi ja arvaamattomampi hahmo. Jumper muistuttaa jollain tapaa tv-sarja Heroesta, koska tälläkin kertaa pääosanesittäjä tajuaa, että heitä on enemmänkin ja, että heitä metsäsätetään pois päiväkirjoista.
David. S Goyerin (Blade, The Invisible) käsikirjoittama tarina on kuitenkin sopivan pituinen ja toimiva ollakseen näinkin typerä idea, että jotkut ihmiset siirtävät itseään paikasta toiseen. Doug Liman osaa luoda muutamia varsin upealla tavalla toteutettuja kohtauksia, joista päällimäisempänä Davidin ja Rolandin finaali-matsi, sekä tietenkin Jumpereiden siirtyminen paikasta toiseen on toteutettu taitavasti. Hayden Christensen on sama puunaama kuin Star Warseissa, mutta Davidin rooliin hän sopii kuitenkin yllättävän hyvin. Samuel L. Jacksonia oli mukava nähdä vaihteeksi pahiksena ja kyllähän Samppa jälleen meuhkasi asialliseen tyyliinsä.
Kokonaisuutena Jumper on telekineettistä viihdettä kylmän juoman ja popcornien kanssa ja bonuksena Samuel L. Jacksonin hauska pahis-rooli. Eiköhän tällä viikonlopun pitäisi lähteä käyntiin.
