Juoni: Van Dammen esittämän sarjamurhaajan rikospaikalle jättämästä hiuksesta kloonataan kopio, jonka pitäisi auttaa saamaan sarjis kiinni. Kloonin mieli on lapsen tasolla ja eikä ihme, vastahan tämä syntyi. Sarjista jahtaava etsivä retuuttaa kloonia ympäri kaupunkia ja kohtelee tätä kuin koiraa. Klooni näkee tietysti murhaajan lähimenneisyyden aatokset ja rikokset, mutta tuntuu itse olevan paljon parempi ihminen kuin alkuperäinen. Lopussa nähdään tottakai alkuperäisen sekä kopion kaksintaistelu ja arvatkaas miten käy.
Onneksi leffaan ei tullut sijoitettua suoranaisesti latin latia vaikka nyt vuokradigiboksin kuukausimaksut juoksevatkin tasaiseen. Vaikka Van Dammen leffat eivät koskaan Oskarinpysteistä ole kilvoitelleetkaan niin tämä homma ei yllä edes perushuonoksi vaan osoittautuu täydeksi tyhjiöksi. Kunnon mättöäkään ei oikein pääse katselemaan. Tennari ei oikein tahdo nousta ja liian monella jää nelikolmonen saamatta otsalumpioon.
Van Damme yrittää tehdä kunnon roolin murhaajan kloonattuna vähä-älyisenä kopiona. Liekö Dustin Hoffmanin Rainman ollut äijällä esikuvana, jokatapauksessa kauheaa katseltavaa. Miksi sekoittaa huonoa näyttelemistä äksön-potkupläjäyksiin. Ovathan hydrauliikkaleffatkin nautittavampia kun turhat juonikoukerot jätetään pois.
Vaikka en suuri uskovainen olekaan niin asia joka putkahti jotenkin aiheen takia päähän on se että pääsevätkö tulevaisuudessa kloonatut ihmiset taivaaseen… tuo onkin jo hiukan suuremman luokan juttu pohdittavaksi leffa-arvion yhteydessä.
