Toisen maailmansodan loppuhetkillä pienen San Marinon kylän asukkaat joutuvat pakenemaan pommituksia ja osa heistä päätyy etsimään apua ahdinkoonsa aluetta lähestyviltä liittoutuneiden joukoilta ja siellä täällä liikkuvilta partisaaneilta. Fasistit kuitenkin haravoivat myös seutua ja yhteenotto alkaa vaikuttaa yhä väistämättömämmältä.
Italialaisen maaseudun maisemat ovat niin pakahduttavan esteettisiä, että katsojan mielenkiinto saattaa silloin tällöin herpaantua henkilöhahmoista ja kiinnittyä värikkäisiin latvustoihin, kirkkaisiin puroihin ja valtaviin viljapeltoihin, joista yksi on myös valitettavasti näyttämönä tarinan verisimmälle tapahtumalle.
Tavianin veljeksillä on erittäin terve ja selvästi aitojen kokemusten inspiroima suhtautuminen ihmismieleen pinttyneisiin oletuksiin. Monessa kohtauksessa syvennytään vuorotellen usean ihmisen pään sisällä piileviin ajatuksiin valottaen näin väistämättömien tilanteiden monimuotoista vaikutusta. Tällainen käsittelytapa syventää tietysti materiaalin psykologista ulottuvuutta, mutta kerronnan pääpaino on lapsen näkökulmassa, tarkalleen ottaen tarina kerrotaan ikääntyneen naisen muistumana.
Ohjaajat eivät pitäydy täysin maanpäällisessä tyylittelyssä, sillä henkilöhahmojen käyttäytymiseen yhdistetään silloin tällöin hyvin jäsenneltyä vertauskuvallisuutta, joka ei suinkaan riko kerrontaa hajanaisemmaksi vaan päinvastoin ikään kuin tiivistää sitä entisestään. Vaikuttavimmat metaforat kytkeytyvät odotetusti filmin alkuperäiseen italialaiseen nimeen. Näin siis tarina etenee erittäin sujuvasti psykologisesti realistisen näkökulman siivittämänä.
Ohjaajat uskaltavat myös hiukan keventää ilmapiiriä tragikoomisilla sattumuksilla, esimerkiksi eräässä kohtauksessa piiloutuneet kyläläiset kaivautuvat esiin piiloistaan luullen amerikkalaisten saapuneen jo pelastamaan heitä. Tosiasiassa reipas marssimusiikki raikaa kirkonmiehen kirkon ikkunan ääressä pauhaavasta levysoittimesta.
Filmin realistinen ote näkyy niin nuoria kuin vanhoja ihmisiä kuvaavissa otoksissa: kyläisten piileskellä suojissaan näemme poikien purkavan seksuaalisia paineitaan omakätisesti, kun tyttö riisuutuu tahallaan kiusoittelevasti etäämmällä käytävällä. Lopulta myös rankat koettelemukset saavat vanhan naisenkin sanomaan ukolleen mitä intiimimpiä asioita, joita hän ei normaalitilanteessa voisi kuvitellakaan sanovansa. Vavahduttava elokuva on myös silloin, kun sen pääosassa oleva pikkutyttö antaa vilauksen pahasta puolestaan kertoen miten jännittävä ja hauska seikkailu tämä hänen mielestään onkaan.
Teoksessa painottuu hyvin niin yksityinen kuin yleisempi, koko ihmiskuntaa koskeva ajatusmaailma ja italialaisveljesten tyyli onkin selkeästi sukua tämän sukupolven myös yhtä omaperäisiin visionääreihin kuuluvan Pasolinin elokuville.
