Yksi näistä legendaarisen Hammer-yhtiön lukuisista Dracula-filkoista lähti Bond-reissulta mukaan silkkana heräteostoksena. Pitkään on nämä vanhat brittikauhuilut kiinnostaneet mutta tämä sarjan kuudes osa ei ilmeisesti ole se otollisin startteri tutustumiseen. Noh, katselee enemmän ja arvioi sitten.
Mutta, heti filkan alussa 1800-luvulla, ikuiset arkkiviholliset Lawrence Van Helsing (Cushing) ja Dracula (Lee) ottavat yhteen ja menettävät lopulta nirrinsä molemmat.(Mutta missä on Abraham?) Joku ystävällismielinen keräilee seipäästä saaneen Kreivin tuhkat parempaan talteen ja proffa lasketaan multiin. About sata vuotta myöhemmin Van Helsingin lapsen lapsi Lorriver Van Helsing (myös Cushing) pääsee mittelöille vanhan verenimijän kanssa kun pieni porukka okkultismiin seonneita hippinuoria herättää messuillessaan Draculan haudastaan. Kreivi kantaa vanhoja kaunoja ja iskeekin heti silmänsä Van Helsingin pojantyttäreen Jessicaan (Beacham).
Draculan tuominen nykyaikaan saattoi kuulostaa varsin huikealta idealta mutta valitettavasti se ei tahdo toimia oikein millään osa-alueella. Leffa tuntuu painottavan suurimman osan ajastaan juuri tuon edellä mainitun pössyttelijäporukan huitomisiin ja pariin puraisuun. Eniten jäi kaivelemaan elokuvan oletetun selkärangan, Christopher Leen suoranainen hukkaan heittäminen. Dracula itse esiintyy leffassa reippaasti alle puoli tuntia ja siitäkin suurimman ajan elokuvan finaalissa, joka sekin ohitetaan ikään kuin huitaisemalla. Lee huokuu toki pelkällä olemuksellaan silkkaa karismaa mutta hahmoa ei vain hyödynnetty juuri ollenkaan, mikä on harmi sillä mies pesee monet alan yrittelijät pelkästään viittaansa heilauttamalla.
Myös Cushing on roolissaan varsin mainio ja elokuvan toinen tukiranka. Mies pääsee odotetusti heittelemään holy wateria ja tarinoimaan vamppyyreista niille jo kauhuelokuvissa varsin kliseiseksi muodostuneille maallikoille, joiden oletettu reaktio olisi pitää miestä vähän pipinä päästään. Näihin kahteen kauhuveteraaniin elokuvan ansiot pääosin jäävätkin.
Toteutus tökkii ja pahasti ja leffa tuntuukin jääneen ikään kuin puolitiehen. Ajoittain jopa teinikauhuilun pahimpiin kompastuskiviin sortuvasta teoksesta voi aistia totaalisesti hukkaan heitetyn potentiaalin. Eeppistä hyvän ja pahan mittelöä, runsaasti elämännestettä ja huikeaa fiilistelyä ei löydy Draculan kostosta sitten ollenkaan. Cushing ja hetken piipahtava Lee onnistuvat nostamaan filkan tähtimääriä mutta siihen se sitten jääkin. Kyllä tämän kerran tuskitta läpi katsoo, mutta kokonaisuus haiskahtaa hivenen mömmöksi sulaneelle Nosferatulle
nimimerkki: Cuomi
