Tässä elokuvassa on yhteensä neljä juonta, jotka tulevat kronologisessa järjestyksessä. Ensimmäinen juoni keskittyy ihmisapinoiden eloon, mikä päättyy siihen, kun yksi apinoista keksii tehdä luusta aseen, jolla voi hajottaa luita ja tappaa eläimiä. Seuraavassa elokuvan osiossa mukavan oloinen tohtori Floyd on mukana ryhmässä, joka löytää vihjeitä siitä, että Jupiterissa saattaa olla elämää. Kolmannessa osiossa aluksen ihmiset tekevät yhteistyötä sympaattisen, mutta mahdollisesti vaarallisen tietokoneen HAL-9000 kanssa, ja elokuvan viimeisessä osiossa ollaan planeetta Jupiterilla, ja nähdään sen kauneuksia.
Elokuva on juoneltaan varsin ohut, ja oikeastaan ainoastaan elokuvan kolmannessa osiossa, missä on mukana tietokone HAL-9000, on varsinaista juonta mukana, oikeastaan muissa osioissa lähinnä keskitytään osioiden tapahtumien seuraamiseen, ilman että niissä on mitään selkeää juonta. Ainakin itse olen tottunut siihen, että hyvässä elokuvassa on selkeä juoni mukana. Arvostan siis hyvää tarinaa elokuvassa, mutta pakko myöntää, että juuri tämän elokuvan juonen puute ja salaperäisyys sopivat tähän elokuvaan todella hyvin. Tämän elokuvan tapahtumia on varsin mielenkiintoista seurata, ja erikoistehosteiltaan tämä elokuva on yksi kauneimpia, mitä olen nähnyt. Tämän elokuvan erikoistehosteet tuntuvat käsittämättömän kauniilta ja toimivilta, varsinkin kun ottaa huomioon, että tämä elokuva tuli teattereihin vuonna 1968, 51 vuotta sitten!
Näyttelijät tekevät hyvää työtä tässä elokuvassa, mutta yksikään heistä ei jää erityisesti mieleen, paitsi ehkä William Sylvester, joka näyttelee sympaattista ja kohteliasta tohtori Heywood R. Floydia. Sylvesterin hahmo jäi elokuvan ihmishahmoista parhaiten mieleen ehkä siksi, että hänen videopuhelunsa tyttärensä kanssa elokuvan aikana oli koskettava, ja kertoi nopeasti, että tohtori Floyd on myös välittäväinen isä. Toki myös tohtori David Bowman, jota näyttelee hyvin Keir Dullea, on oivallinen ja sinnikäs hahmo elokuvan tapahtumien kannalta, mutta vaikka hän saakin paljon kangasaikaa, hän ei kovin hyvin jää elokuvasta mieleen. Yleisesti näyttelijäsuorituksista totean, että vaikka kaikki näyttelijät tekevät työnsä hyvin ja heidän hahmonsa ajavat asiansa elokuvan aikana, melkein kaikki näyttelijäsuoritukset ovat aika rutiinisuorituksia; eli hyviä suorituksia, mutta ei loistavia, saati sitten Oscar-palkinnon arvoisia.
En kuitenkaan sano tuota äskeistä toteamustani näyttelijäsuorituksista negatiivisena asiana tai kritiikkinä, sillä ainakin itse koen vahvasti, että tämä elokuva ei nojaa vahvasti yhteenkään ihmishahmoon, eikä näyttelijäsuoritukset ole tälle elokuvalle kovin keskeisiä asioita, niin omituiselta kuin tämä kuulostaakin. Tämä elokuva ei keskity kovin vahvasti yksittäisiin hahmoihin, vaan kauniisiin visuaalisiin kuviin, ja avaruuden “yksinkertaisiin” tapahtumiin, kuten avaruusaluksen lentämiseen, laskeutumiseen ja Jupiterin kiertokehän kauniiseen ulkonäköön. Tämä voi kuulostaa tylsältä asialta, mutta nämä kaikki ovat yksinkertaisesti niin kauniita asioita elokuvassa, että katsoessani tätä elokuvaa olin koko ajan aivan lumoissani. Näyttelijät eivät ole tässä elokuvassa kaiken kaikkiaan kovin isossa roolissa, mutta he tekevät osaltaan sen, mitä elokuva tarvitsee, eli ihmishahmoja, joita on elokuvassa mukana, mutta jotka eivät ole elokuvan pääroolissa.
Stanley Kubrick on ohjannut tämän elokuvan taitavasti, hän on osannut rajata asioita elokuvassa sopivasti, ja hän on muistanut keskittyä elokuvan olennaisimpiin asioihin. Kubrick on varmasti antanut näyttelijöille hyvää opastusta, mutta samalla muistanut, että tämä elokuva ei ole näyttelijäkeskeinen, vaan on keskittynyt elokuvan visuaalisiin ja kauniisiin yksityiskohtiin, ja kohtauksien leikkaukset ovat elokuvassa onnistuneita. Pidän elokuvassa siitä, että joissain kohtauksissa näytetään jotain tapahtumia pitkään, kuten avaruusaluksessa kävelemistä tai avaruusaluksen laskeutumista, ennen kuin elokuvassa tapahtuu leikkaus, missä siirrytään toiseen kohtaan. Tällaiset leikkaukset ovat olleet varmasti kunnianhimoisia, mutta ne sopivat hyvin elokuvaan, eli ne ovat mielestäni oikein onnistuneita.
Musiikki tässä elokuvassa on myös oikeinkin kaunista ja onnistunutta. Elokuvan musiikki tuntuu olevan puolet syystä sille, että miksi tämä elokuva on niin toimiva, vaikka juonta on todella vähän ja elokuvassa keskitytään paljon pitkiin yksityiskohtiin. Uskon, että ilman musiikkia elokuva tuntuisi paljon tylsemmältä, mitä ei edes elokuvan kauniit tehosteet ja kuvat pelastaisi, mutta musiikin avulla pitkät yksityiskohdat, kuten aluksen lentäminen, ovat kaunista ja mieleenpainuvaa katseltavaa.
Sanoin aiemmin, että melkein kukaan elokuvan ihmishahmoista tai näyttelijäsuorituksista ei jää erityisesti mieleen elokuvasta, sillä hahmot sopivat hyvin elokuvan kulkuun ilman, että hahmot olisivat kovin ikimuistoisia. Silti on sanottava, että tietokone HAL-9000 jäi tästä elokuvasta kovin mieleen. Tämä puhuva tietokone, jota ääninäyttelee Douglas Rain, osoittautuu elokuvan mieleenpainuvimmaksi ja syvällisimmäksi hahmoksi. Douglas Rainin ikimuistoisen ja sympaattisen oloisen äänen avulla HAL-9000 jää mainiosti mieleen tietokoneena, joka vaikuttaa kovin hyväntahtoiselta, ystävälliseltä ja välittäväiseltä, joka kuitenkin sekoaa elokuvan aikana hyvistä tarkoituksistaan huolimatta. Jännää, että tietokone elokuvassa voi tuntua näinkin sympaattiselta, että se jättää omasta mielestäni muut ihmishahmot varjoonsa. Esimerkiksi elokuvan kohtaus, missä HAL-9000 pelaa shakkia ihmis-astronautin kanssa, nostaa hymyn huulille ja antaa tästä tietokoneesta positiivisen kuvan. Tämän tietokoneen kohtelias ja herrasmiesmäinen käytös voitettuaan shakkipelin jätti hyvän mielen.
Elokuvan erikoistehosteista olenkin jo jonkin verran puhunut, mutta todettakoon vielä, että erityisesti Jupiterin kiertoradan näyttäminen on ehkäpä yksi kauneimmista ja upeimmista kohtauksista, jonka olen missään elokuvassa nähnyt. Varsinkin kun ottaa huomioon elokuvan iän ja erikoistehosteiden kehittymisen vuosikymmenien aikana, nostan elokuvalle hattua tästä asiasta.
2001: Avaruusseikkailu ei ole mikään tavallinen elokuva, ja voi tuntua sekavalta ja hämmentävältä, mutta jos haluaa nähdä älyllisesti haastavan elokuvan, joka herättää paljon kysymyksiä ja pohdintaa, suosittelen tätä elokuvaa lämpimästi. Tämä elokuva piti ainakin minut otteessaan alusta loppuun asti, ja herätti minut pohtimaan sitä, että tuleeko ihmiskunnan tulevaisuus näyttämään vielä jokseenkin samanlaiselta, kuin tässäkin elokuvassa. Ainakin elokuvan avaruusalukset ja niiden toimintamekaniikat tuntuivat aivan kuin tulevaisuuden keksinnöiltä.
