Slummeja hallitsevat väkivaltaiset rikolliset. Jäädäkseen eloon poliisi joko ottaa lahjuksia, katsoo toisaalle tai alkaa sotaan. Kapteeni Nascimento (Wagner Moura) alkoi sotaan ja on tehnyt sitä pitkään. Sotiminen on raskasta ja hän tarvitsee seuraajan virkaansa. Ehdokkaita on kaksi: Neto (Caio Junqueira) on liian impulsiivinen ja Matias (André Ramiro) on liian mietteliäs. Lisäksi arvovaltainen vierailija on tulssa, joten BOPE (Batalhão de Operações Policiais Especiais) saa töitä.
José Padilha ohjaa elokuvan joka taidokkuudellaan tilaa työtarjouksia Hollywoodin isoista tuotantoyhtiöistä ja näyttää totuuden kaunistelematta. Tämä on elokuva mikä kuvaa poliisiyksikköä missä [movie]Likainen Harry[/movie] on kotonaan kovaotteisuuden vuoksi ja mistä hän lentää pihalle kurittomuuden vuoksi. Karu työ ja raskaat olot myös puristavat ihmisen piinapenkin läpi ja korruptiota on kaikkialla. Myös sellaista joka on kaikista salakavalinta – sielun korruptiota. Aluksi esitellään olot joihin elokuva sijoittuu ja sen henkilöhahmot ja vasta puolivälissä tarinaa aletaan kuljettaa eteenpäin BOPE:n brutaalilla koulutusleirillä missä korruptoituneet ja pehmeät poliisit muokataan sotaan rikollista voimaa vastaan. Siis ne jotka eivät luovuta.
Wagner Moura on elokuvan kiistaton keskus, sillä Nascimento on paitsi tarinan keskus myös kertoja. Autenttisuutta suoritus saa siitä että työssä Nascimento on brutaali ja tehokas, mutta kertojana esiin tulee väsynyt, raakuuden turruttama ja liiankin inhimillinen persoona. Caio Junqueira ja André Ramiro ovat kaksi erilaista persoonaa jotka kuitenkin haluavat korjata asioita. Valitettavasti asioiden korjaamiseksi niitä myös pitää kitkeä ja André Ramiro tekee erityisesti vakuuttavan suorituksen idealistina joka muuttuu ankaralla koulutuksella, harjoittelulla ja parilla henkilökohtaisella tärskyllä BOPE:n jäseneksi – säälimättömäksi sotakoneeksi jolle kiduttaminen ja ensin ampuminen eivät ole rikoksia – ne ovat työkaluja.
Visuaalisesti José Padilha luo erittäin autenttisen elokuvan, sillä likaiset slummit ovat likaisia, luodit repivät lihaa ja dialogissa ei ole mitään miellyttävää. Selväksi tulee se että BOPE kohtaa erittäin vaikeat olot, mutta ristituleen jäävien ihmisten kannalta on aika yhdentekevää saavatko he selkään poliisilta vaiko paikalliselta jengipäälliköltä. Lisäksi kertojana toimivan Nascimenton näkökannat eivät välttämättä ole oikeita ja hän on yhtä viallinen kuin ympäristö mitä hän rauhoittaa, joten mustavalkoista asetelmaa ei tästä elokuvasta löydy. Rikolliset ovat väkivaltaa käyttäviä hulluja ja BOPE vastaa järjestelmällisen tehokkaalla väkivallalla.
Tärkein kysymys on kuitenkin aina sama: onko se hyvä elokuva ja José Padilha saa aikaan todella hyvän elokuvan. Se enemmänkin näyttää kammottavan totuuden BOPE:n toiminnasta kuin kertoo siitä ja luo ansiokkaan elokuvan missä pahat ovat hyviä käyttämään pahuutta ja hyvät ovat aivan yhtä pahoja pahuuden käyttämisen suhteen.
