Erityisesti Teräsmies ja Batman tunnetaan muun muassa siitä, etteivät he tapa rikollisia. Superman vs. The Elite tuo esille näkökulman siitä mitä tapahtuu, kun roistoja aletaankin tappamaan.
Elokuva alkaa aikaisempien Teräsmies-animaatioiden tapaan, kun Teräsmies ottaa mittaa pahiksesta, tällä kertaa Atomikallosta. Kukistettuaan roiston tämä passitetaan vankilaan. Ihmiset alkavat kuitenkin kyseenalaistaa Teräsmiehen tapaa kohdella rikollisia, kun kuvioihin saapuu Britanniasta kotoisin oleva The Elite -ryhmä. Heidän johtajansa Manchester Black on valmis tekemään yhteistyötä Teräsmiehen kanssa, mutta yrittää samalla uskotella Teräsmiehelle uutta tapaa kitkeä diktaattorit ja sun muut rikolliset pois päiväjärjestyksestä yksinkertaisesti tappamalla heidät. Teräsmies ei kuitenkaan tätä sulata ja päättää vahvasti todistaa Manchester Blackille ja ihmisille, että tappaminen ei ole hyvästä. Manchester Blackin tapettua Atomikallon ja uhkailtua Teräsmiestä ihmiset kääntyvätkin antisankarin puolelle. Viittasankari alkaa miettiä omia moraaleja ja päättää tehdä katalan suunnitelman, jolla saisi ihmiset jälleen takaisin uskomaan hänen saarnojaan hyvyydestä.
Juoni oli varsin onnistunut, toki etuna oli se että käsikirjoituksesta vastasi sama mies joka kirjoitti myös tarinansa sarjakuviin, johon tämä elokuva siis perustuu. Turhia hahmoja ei tarinassa oikeastaan ollut vaan kaikki esittivät jollain tapaa tärkeää roolia. Teräsmieskin oli esitetty pitkästä aikaa sellaisena, jona sitä harvoin näkee. Superman: Doomsday yritti viimeksi tuoda Teräsmiehen synkempää puolta esille ja antaa mahdollisuuden käyttää koko arsenaalia täysin höyryin.
Ääninäyttelemisen suhteen ainoat miinukset oikeastaan menee Lois Lanea esittävälle Perrettelle. Hahmo kuulosti vain liian erilaiselta mitä vuosien saatossa on totuttu kuulemaan jopa näytelmäelokuvissa. Sinänsä itse hahmo ei muuttunut miksikään, vaan päin vastoin pysyi samanlaisena kuin aina ennenkin.
Animointi oli kuitenkin selkein kompastuskivi elokuvassa, sillä vaikka piirrostyyli sai toiminnan näyttämään sulavalta niin draamatilanteissa se ei toiminut. Liian lauantaiaamu-piirretyn näköinen jälki ei saanut kaikkea tunnelmaa välitettyä elokuvan loppuhuimentumassa.
Plussat saa elokuvan säveltäjä Robert J. Kral.
Kaiken kaikkiaan varsin viihdyttävä tuotos, jossa Teräsmiehen moraali laitetaan koetukselle.
