Jos joku luki ajatuksella sitaattini, saattoi hän ajatella että jotain vikaa siinä on. Elikkä siis….tämä on siis se Tuomion Päivä eli tuota nuin se on se toinen osa niin siis mitähäh?! Siis se on vasta se toka….niitä on vielä kolme tuon jälkeen! Mikäköhän tota äijää vaivaa?! No siis se meikäläistä vaivaa että Terminator: Judgment Day teki huikean lopun omalle leffallensa, jonka kautta oltaisiin koko sarja voitu kunnialla päättää. Vaan ei. Ahneet studiot tulee pää kolmantena jalkana dollarinkuvat kiiluvissa silmissään tekemään kolme koko Terminatorien aikalinjauksen tuhoavaa osaa jotka eivät kunnioita yhtään James Cameronin arvokasta työtä toimintaelokuville! Nyt se tuli sanottua! Jos et ole vielä ehtinyt astua Terminatorien sekä kauniiseen että rumaan maailmaan, suosittelen sinua lämpimästi katsomaan James Cameronin alkuperäiset mestariteokset, ja jättämään sen jälkeiset elokuvat, jos niitä nyt voi edes sellaisella arvonimellä kutsua, kylmästi rauhaan. Terminatorien aito ja oikea lopetus on tässä leffassa.
Elikä Terminator 2: Judgment Day kertoo nuoresta John Connorista joka myöhemmin nousee johtavaksi sotahahmoksi ihmisten ja robottien välisessä sodassa, jota vastaan lähetetään tulevaisuudesta edistynyt Terminaattori T-1000 (joka on tehty nestemäisestä metallista) tappamaan hänet ja vanhempi malli T-800 pysäyttämään T-1000:nen tuhoamisyrityksen. Samalla Sarah Connor yrittää pysäyttää Skynet-yhtiötä laukaisemasta Tuomion Päivää, joka johtaa lähes koko ihmiskunnan tuhoon ja sen jälkeiseen robottien ja ihmisten sotaan.
Näin kun itse yritän selittää T2:sen loistavaa juonta, saattaa se kuulostaa monimutkaiselta ja mahdottomuudelta toteuttaa se katsojaa miellyttävällä tavalla elokuvassa. Mutta T2:sessa se on selitetty niin sulavasti ja yksinkertaisesti, että se toimii itse elokuvassa hienolla tavalla. Tarina ja juoni onkin erittäin moniulotteinen sillä siihen liittyy tulevaisuuden sota, lähitulevaisuuden Tuomion Päivä ja nykyajan John Connorin pelastaminen. Elokuva pääasiassa keskittyy John Connorin tarinan ympärille, mutta se myös hienosti näyttää vilauksia tulevaisuuden sodasta ja Tuomion Päivästä. Varsinkin Sarah Connorin uni on hienoa mutta samalla pelottavaa katseltavaa sen todentuntuisuuden takia. Eihän sitä oikeasti tiedä vaikka joskus tulisi maapallon lähes kokonaan tuhoavat ydinpommi-iskut.
Leffan näyttelijät onnistuvat mainiosti. Iso Arska varsinkin tekee uransa hienoimman roolin, järkälemäisen Terminaattorin tuomisessa valkokankaille. Terminaattorin kulkua tarinan kanssa on hieno ja välillä jopa huvittavaakin katsella, kun John yrittää opettaa Kone-Aalle vähän inhimillisyyttä. Tämä tuo elokuvaan aivan uudenlaisen tunteellisen tason, jolloin Arniesta muodostuu ikäänkuin isähahmo Johnille jolla tätä ei ole koskaan ollutkaan. Leffan alku on myös tälle tunteelle tärkeä, sillä se näyttää Johnin toivottomuuden kasvatusvanhempien parissa, jolloin katsoja jää ikäänkuin “salaa” toivomaan Johnille normaalimpaa ja parempaa elämää. Näiden kahden aspektin kautta elokuvan lopusta tulee tunteellisella tasolla erittäin koskettava. Myös Linda Hamilton on erittäin vakuuttava epätoivoisen Sarah Connorin roolissa. Hän on myös yksi ainoista inhimillisistä hahmoista kehenkä aikamatkailu on huomattavasti vaikuttanut. Edward Furlong ei näyttele ärsyttävästi teinipoikaa niinkuin yleensä sorrutaan tekemään, ja Robert Patrick on myös kohtuullinen pahiksen roolissa. Muutenkin T-1000 on pelottava ja näyttävä vastus Terminaattorille. Leffan edetessä T-1000 näytetään monta kertaa omien voimiensa parissa ja katsojalle pakosta tulee mieleen että kuinka he voivat pysäyttää tällaisen koneen. Leffan action on erittäin kekseliästä ja suurta niinkuin sen pitäisikin olla kahden lähes tuhoamattoman koneen parissa. Aina alun Moottoritie takaa-ajon jälkeen, tehtaan ahdistaviin tunnelmiin.
James Cameron on tosiaankin toimintaleffojen mestari. Hän hallitsee kaikki tilanteet, hienoilla kuvauskulmilla ja kameranliikkeillä ja osaa käyttää leffan voimakkaita hahmoja erittäin kekseliäällä tavalla. Toivoisin tosiaankin jotta ohjaaja käyttäisi ylivoimaisia aivojaan enempiin leffoihin tulevaisuuden saralla.
Musiikit ja erikoistehosteet ovat myös mainitsemisen arvoisia asioita. Brad Fiedel on saanut aikaan erittäin mahtipontisen musiikin jonka teema on koskettava, futuristisen oloinen ja se sopii hyvin toimintaleffalle. Musiikki tietenkin kasvaa aina toimintakohtauksiin ja se käyttää hienoja bassosoundeja, että jännittäviä jousisoittimien yhdistelmiä. Efektit oli omana aikanaan mahtavia ja ne edelleenkin pitää hyvin pintansa. Varsinkin T-1000:lle on saatu ikimuistoisia visuaalisia ominaisuuksia. Myöskin leffan äänimaailma toimii hyvin ja se on välillä kuin suoraan kauhuleffasta.
Terminator Judgment Day on todellinen toimintaleffa ja on hyvinkin oman alansa top-5 leffoissa. Toiminta on loistavaa, hyvällä musiikilla, näyttelemisellä, visuaalisilla efekteillä ja äänimaailmalla maustettuna. Leffan lopetus on ehdottoman hieno ja toimii hyvin koko aikamatkailun parissa. Arnold käyttää myös mitä parhaimpia Shakespearemaisia ominaisuuksia. Hasta la Vista, Baby!
