The Great Gatsby on F. Scott Fitzgeraldin yksi tunnetuimpia teoksia. Se ilmestyi jo vuonna 1925, mutta ei saavuttanut kirjailijan elinaikana kovinkaan suurta suosiota. 1930-luvun talouslama vielä varmisti sen, että teosta ei myyty kovinaan paljon. Fitzgerald kuoli vuonna 1940 ja vasta 1950-luvulla The Great Gatsby alkoi saavuttaa kaupallista menestystä, kun uusintajulkaisun jälkeen teoksen kysyntä kasvoi. Myöhemmin kirjaa alettiin käyttää myös perusteoksena Yhdysvaltalaisissa kouluissa ja nykyään teosta pidetäänkin Fitzgeraldin pääteoksena. Kirja on myynyt tähän päivään mennessä varsin hyvin ja onpa siitä nähty jo useampikin elokuvasovitus. Vuonna 2013 oman lusikkansa soppaan työnsi myös Baz Luhrmann, jonka aikaisempiin teoksiin kuuluvat muun muassa Romeo + Juliet ja Moulin Rouge!
The Great Gatsby sijoittuu 1920-luvun Yhdysvaltoihin, tarkemmin ottaen New Yorkiin. Tarinan keskiössä oleva Nick Carraway (Tobey Maguire) unohtaa haaveet kirjailijanurasta ja alkaa työskentelemään velkakirjojen myyjänä. Carraway huomaa heti, että naapurissa asuva herra Gatsby (Leonardo DiCaprio) ei ole ehkä se tavallisin naapuri. Isossa kartanossa asusteleva Gatsby on mystinen hahmo, jota Carraway ei edes ole nähnyt. Lahden toisella puolella, rikkaiden alueella, asuu Carrawayn serkku Daisy Buchanan (Carey Mulligan) ja hänen miehensä Tom Buchanan (Joel Edgerton), jonka Nick Carraway tuntee opiskeluajoiltaan.
Myöhemmin Nick Carraway saa yllättäen kutsun Gatsbyn juhliin ja suuntaa mielenkiinnolla kohti Gatsbyn kartanoa. Hän saa kokea kuitenkin melkoisen yllätyksen, sillä yksikään sadoista vieraista ei ole ikinä tavannut herra Gatsbya, vaikka juhlia vietetäänkin jatkuvasti. Carraway kokee kuitenkin vielä isomman yllätyksen, kun mystinen Gatsby esitteleekin itsensä yllättäen Carrawaylle. Kaksikon suhde lähtee käyntiin varsin hyvin ja kohta Carraway matkaakin jo lounaalle yhdessä uuden ystävänsä kanssa. Gatsbysta paljastuu kuitenkin vähitellen uusia asioita, eikä mene kauankaan kun Carraway saa kokea jälleen uuden yllätyksen – Gatsby rakastaa Daisya. Nuoripari seurusteli ennen sotaa, mutta sodan jälkeen kaksikon tiet erosivat ja Daisy nai rikkaan Tom Buchananin. Carraway saa tietää, että juhlienkin tarkoituksena oli vain se, että Daisy eksyisi joskus paikalle. Uuden ystävyyden nimissä Carraway lupautuu
järjestämään tapaamisen kaksikolle.
The Great Gatsby on visuaalisesti kaunis elokuva ja visuaalisuus onkin sen yksi hyvistä puolista. Toisaalta tämä kääntyy myös elokuvaa vastaan, sillä Luhrmannilla on niin suuri tarve näyttää juhlien hienoja ilotulituksia ja glittersadetta, että juoni kärsii valitettavasti liian paljon. Elokuva käy nopeasti jopa hieman pitkästyttäväksi, kun elokuva uhraa aivan liian paljon juhlien kuvaamiseen ja muun visuaalisuuden näyttämiseen. Harmi, sillä melko hyvän näyttelijäkaartin avulla The Great Gatsby olisi voinut olla alkuperäisteoksen ansaitsema sovitus, eikä ainoastaan keskitason visuaalisesti näyttävää draamaa.
Luhrmannin musiikkivalinnat ovat myös täysin uskomattomia. The Great Gatsby kirja kuvasi myös hienosti jazzin aikakautta ja elokuvassakin viitataan asiaan melko selvästi. Olisi siis varsin odotettavaa, että elokuvassa kuultaisiin jazzia ja muuta aikakauteen sopivaa musiikkia. Mutta ei, sillä Luhrman on jostain syystä saanut päähänsä, että on viisas idea sekoittaa 1920-luvun kuvaukseen modernia musiikkia. Vaikka Jay-Z menestynyt räppäri onkin, niin elokuvaan olisi sopinut huomattavasti paremmin oman aikakautensa musiikki. Ideana modernin musiikin ja eri aikakauden kertomuksen yhdistäminen on kieltämättä mielenkiintoinen ja kunnianhimoinen, mutta The Great Gatsbyssa yhdistäminen ei kuitenkaan onnistu ollenkaan.
Elokuva onnistuu kuitenkin hyvin pitämään katsojan mielenkiintoa yllä lähes koko elokuvan keston ajan, sillä Gatsbysta rakennetaan mystinen hahmo, jonka menneisyydestä, motiiveista ja toimista paljastetaan aina vain vähän kerrallaan. Tiedostava katsoja ymmärtää kyllä Gatsbyn saamista puheluista, mihin mies on sekaantunut, mutta muuten tiedonjyviä annetaan vain vähän kerrallaan. Hahmona Gatsby on hieno ja Leonardo DiCaprio hoitaa roolinsa todella hienosti. Isoja juhlia järjestävä, mutta silti sosiaalisesti hieman rajoittunut Gatsby on aina täynnä toivoa, vaikkei asiat menisikään aina niin kuin piti.
Tobey Maguire onnistuu roolissaan todella hyvin, vaikkei hän periaatteessa mitään uutta tarjoakaan. Maguire on edelleen sama kiltti naapurinpoika, mutta hoitaa roolinsa hienosti ja antaa tarpeeksi tilaa DiCapriolle. Carey Mulligan tekee jälleen vahvan suorituksen ja naisella on varmasti hieno tulevaisuus edessään, vaikkakin hän ehkä on liian naapurintyttömäinen verrattuna alkuperäisteoksen Daisyyn. Tämä ei silti vähennä yhtään Mulliganin hienon suorituksen arvoa. DiCaprion ohella elokuvassa onnistuu todella hyvin Joel Edgerton hieman ylimielisenä ja turhankin itsetietoisena Tom Buchananina. Vaikka nelikon suoritukset ovatkin kaikki hyviä, on elokuvan tähti kuitenkin selkeästi DiCaprio, joka jälleen tuottaa yhden hienon roolin.
The Great Gatsbyn isoin ongelma on se, että elokuvassa ei oikeastaan tapahdu paljoakaan ja se on silti yli kaksituntinen elokuva. Elokuvan pohjalla oleva rakkaustarina ei kanna koko elokuvan kestoa ja Gatsbyn mysteerisyyskin kiehtoo vain tiettyyn rajaan saakka. Elokuva sivuaa luokkaeroja ja niiden vaikutusta, mutta asiaan ei paneuduta kunnolla. Elokuva onnistuu kuitenkin osittain kuvaamaan rahan vaikutusta ja sen tarjoamaa sosiaalista turvaa. Kun on rahaa ja kaikki menee hyvin, on ystäviä vaikka muille jakaa, mutta kun kuolee, ei jäljellä ole enää yhtään ystävää. Tämä on elokuvan raadollisin asia ja selkeästi myös sen parasta antia. Mutta mitä sitä turhaa käsittelemään alkuperäisteoksen esiin nostamia yhteiskunnallisia asioita, kun voi näyttää villejä juhlia, joissa katosta sataa glitteriä.
The Great Gatsby on lopulta keskinkertainen elokuva ja sen vuoksi melko iso pettymys. Hyvä näyttelijäkaarti menee täysin hukkaan ja Luhrmannin “taiteelliset” valinnat osoittautuvat elokuvan kompastuskiviksi. Elokuva on selkeästi liian pitkä ja tiivistämisellä siitä oltaisiinkin voitu saada huomattavasti toimivampi elokuva. Elokuvan ihmissuhteet ovat melko mielenkiintoisia, mutta nekin jäävät valitettavan kaukaisiksi. The Great Gatsby ei varmasti ole helppo kirja muuntaa elokuvaksi ja Luhrman todistaa sen valitettavan karulla tavalla.
