“Mahtava leffa. Katson sen aina uudelleen ja uudelleen enkä tule kyllästymään siihen ikinä. Kyseessä on sensaatiomainen mestariteos, joka jättää sukkasi pyörimään jaloissasi.”
-Tässä kaikki Yön Ritarista.
The Room sen sijaan on järkyttävä shitti joka ei lähde pöntöstä vetämälläkään, vaan jää sinne kellumaan ja kiusaamaan pitkäksi aikaa.
Lukemani perusteella pystyin odottamaan uskomatonta paskaa (pelkkä herra Wiseaun naaman näkeminen levyn kannessa oli jo oksentamisen aihe sinänsä, siksi sen netistä latasinkin), mutta yllätyin silti.
“Näytteleminen”, “ohjaus”, käsikirjoitus ja tuottaminen, joista huolehti yksin Tommy Wiseau oli kaikki samaa naurettavaa pelleilyä.
Useita seksikohtauksia ryyditti mihinkään liittymättömät kaupunki-panoroinnit, jotka katkaisivat “tarinankerronnan” joka neljäs minuutti. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mihin ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja-pääosanäyttelijä-Wiseau pyrkii tällä elokuvahistorian karmaisevimmalla pohjanoteerauksella, josta ei yksinkertaisesti saa minkäänäköistä otetta.
Elokuvan tarinasta kerrottakoon, että miljöö oli joko yksinäisessä talossa tai jossain ihme katolla, jossa Johnny ystävineen tapasi heitellä palloa ja välittää yhdentekeviä elämänviisauksia. Tarinat ja henkilöt tulevat ja menevät, eivätkä ole mitenkään sidonnaisia toisiinsa. Hyvänä esimerkkinä toimii varmasti Johnnyn muija Lisa, joka moitti Johnnya äidilleen ja sen jälkeen rakasteli Johnnyn kanssa??? Mukaan on sotkettu wannabe-komea Johnnyn “paras ystävä” joka paneskelee Lisan kanssa jatkuvasti.
Elokuvan jälkeen olo oli kuin hyväksikäytetyllä pesukarhulla. En suosittele tätä elokuvaa kenellekään. Uskokaa minua. Ette halua nähdä tätä. Ette halua. Jos voisin antaa miinuspisteitä, antaisin niitä armotta….. ja PALJON!
