Teininä tämän katsellessa tulin elokuvan lopusta vihaiseksi, joka tarttui Al Pacinon näyttelemästä Antonio “Tony” Montanan päähahmosta. Tuoreella katselukerralla tulin siitä kuitenkin lähinnä surulliseksi, sillä elokuvan draaman kaari on Tonyn toiminnan kautta ilmeinen ja hahmojen kohtalot koruttomia. Luottoa löytyy pääosin vain itseen ja muut lakaistaan pois tieltä, jos tekevät yhdenkin virheen, samalla, kun omat virheet eivät saa samanlaista huomiota.
Mutta mitä ennen kaikkea opin tällä katselulla oli se, että tämähän toimii lopun lisäksi kokonaisuutenakin erinomaisesti. Ensimmäinen reilu puolikas sujuu mainiosti aggressiivisilla metodeilla, kunnes kaikki meneekin päin sitä itseään, lopussa korostetun huolella, sillä Tonyn metodit eivät oikeasti toimi läheskään yhtä hyvin kuin hän kuvittelee. Tämän lisäksi tarinassa on paljon etenkin nykypäivänä mielenkiintoista kerrontaa 80-luvun Kylmän sodan jännitteistä niin kapitalismin kuin kommunismin kritisoinnin suhteen sekä kuvausta Yhdysvaltain ja Kuuban välisistä kiristyneistä kulttuurioloista, vaikka en ihan tiedä, kuinka paljon tahallaan aiheutetusta pakolaisongelmasta oli faktoihin pohjautuvaa, kun alkuperäinen teos pohjaa 1920-luvun Chicagoon ja alkoholikauppaan huumeiden sijaan. Mutta romaanin alkuperäinen juoni on viime kädessä hyvin erilainen tähän elokuvaan verrattuna, joten siihen, eikä varsinaisesti ensimmäiseen elokuvaversioonkaan voi liikaa verrata. Mainittakoon myös, että pari leffasta löytyvää biisiä, Floridan maisemat sekä pari pidempää kamera-ajoa toimivat tässä myös erinomaisesti, jossa on varmasti ollut ohjaaja Brian De Palmalla näppinsä pelissä.
Kaiken kaikkiaan kasarin Scarface on mafiaelokuvien merkkiteos, joka ottaa varmasti jonkin verran vaikutteita aiemmista teoksista, mutta lisää paljon omaa hyvää mukaan ja tätä kautta inspiroi monia muita (lopun “pahis” ei voinut olla vaikuttamatta jopa seuraavana vuonna tulleeseen Terminatoriin). One-linereita ainakin riittää, mutta lopussa mieleen jäi lähinnä ääneen sanomaton “The World Is Yours…”, joka kertoo elokuvan viestistä enemmän kuin väkivallan överiys.
