They’re back and they’re one louder.

9.8.2003 22:06

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Return of Spinal Tap
Valmistusvuosi:2001
Pituus:110 min

Klassikon maineeseen aikojen saatossa päässyt, -84 valmistunut “This is Spinal Tap” sai tavallaan jatkoa aikoinaan -92. Tosin monen muun aiheesta pitävän ohella olen ollut tuosta täysin tietämätön ihan viime viikkoihin asti. Kun kuulin tämän Return of Spinal Tap -pläjäyksen olemassaoleosta niin mikään ei pidätellyt sitä hankkimaan. Tiesin kyllä että bändi julkaisi leffan jälkeen CD:n, mutta se ei innostanut niin paljoa kuin kuvallinen homma.

Kyseessä on vuoden 2001 DVD-julkaisu Royal Albert Hallissa -92 pidetystä Spinal Tap -bändin konsertista. Taltiointi on TV-formaatissa ja en osaa sanoa onko tämä tosiaan aikoinaan briteissä pyörinyt telkussa, uskoisin niin. Albertin Halli on täynnä innokkaita faneja ja äijät vetää alkuperäisessä klassikkodokkarissa nähdyt biisit läpi. Esim. Hell Hole, Majesty of rock, Stonehenge, jne… Myös uran alkuajoilta tuttuja raitoja kuullaan kuten vaikkapa “Flower People”.

Spinal Tapilla ei ole heittää mielestäni setillistä laatubiisejä ja siksi tämä keikka on pidemmän päälle musiikillisesti vähän tylsä. Onneksi keikan tiimellyksessä palautellaan ennalta tuttuja aiheita mieliin, kuten Marshall-juttu, suuresta munasta kuoriutuminen, Stonehenge, druidit, kääpiöt, isot perseet eli kolmen basistin biisi Big Bottom. Toisaalta on ihan mielenkiintoista katseltavaa kuinka heput klaaraavat biisit livenä. Stemmalaulu ilman säestystäkin sujuu varsin kelvollisesti.

Pläjäystä pelastaa myös paljon kohtuu hauskat insertit siitä mitä äijät on puuhailleet bändin hajoamisen jälkeen ennen re-unionia ja mikä on osoittautunut heidän intohimokseen siviilissä. Lisäksi heput muistelevat lapsuuttaan ja kiertelevät katsomassa tuttuja lapsuuden ajan maisemia, jotka monet on yllättäen purettu tai niissä on parhaillaan joku rakennustyömaa.

Vaikka tämä homma ei vedä millään vertoja alkuperäiselle This is Spinal Tap:ille niin ihan ookoo TV-pläjäys on kumminkin kyseessä. Pienoinen pettymys on se että lätyllä ei ole minkään näköisiä extroja ja kohtausvalikko pomppii ärsyttävästi alkuun aina kun sitä rämppää. Mutta silti, They’re back and they’re one louder, kuten kansissa todetaan.

Arvosteltu: 09.08.2003

Lisää luettavaa