Edward D. Wood nuoremman uran “kukoistus” oli lyhyt ja synnytti paitsi kalkkunaklassikkoja puhtaan fiktion saralta myös puolidokumentaarisen kuvauksen transseksuaalina olemisesta ja Woodin myöhempi tuotanto tietäen ei laatua voi odottaa. Ed Woodin tekeleiden viihdearvo on siis löydettävä muualta ja valitettavasti tässä hänen ensimmäisessä tekeleessä ei sitä ole samassa mitassa kuin seuraavassa duossa. Se tarkoittaa sitä että kalkkunaelokuvien tahaton suurmestari tekee pelkästään huonon elokuvan.
Roskatuottaja George Weiss päätti nykäistä kasaan exploitaatiohenkisen dokumentin sukupuolenvaihdoksesta ja jostain syystä sen ohjaajaksi valikoitui sotaveteraani ja transseksuaali Edward D. Wood nuorempi. Ohjauksen ja “käsikirjoituksen” lisäksi Wood on nimiroolissa. On siinä myös kurjaan kuntoon nasahtanut Bela Lugosi mukana epämääräisenä kertojana. Kuitenkin monella tasolla (kaatuillen) kirskahteleva dokumentti kertoo Glenistä (Ed Wood) ja hänen hankaloista yrityksistään elää elämäänsä. Kirskuvan sekametelisopan hyvin epämääräisenä alkupotkuna on em. Glenin itsemurha, mutta se ei ole suinkaan ainoa omituisuus. Mukana on kylläkin muutamia hienoja hetkiä joiden aikana todellakin alkaa miettimään oliko Ed Woodilla oikeasti suuruuden kipinä? Toisaalta nämä hetket suunnattomalla tahdilla hukkuvat juuri niihin piirteisiin joista Ed Woodin merkittävä triadi on maineensa ansainnut: kurja käsikirjoitus, repalainen rakenne ja junttimainen juova juonen jänteikkyyttä jäytämässä.
Lyhyesti sanoen käsittämätön sekametelisoppa kulkee nimellä [I]Glen vai Glenda?[/I] Se ei ole ainoa sekametelisoppa, eikä exploitaatiodokumentti, mutta jotenkin se epäonnistuu olemaan kumpaakin. Ed Wood käsittelee itselleen niin henkilökohtaista aihetta ja se tekee sekametelisopasta ellottavasti hämmentävän sekoituksen. vaikka kuinka yritin nauraa tälle elokuvalle se ei onnistunut koska se on tehty aivan liian ryppyotsaisella vakaumuksella. [movie]Ed Wood[/movie] on ehkä tragikomedian loistoteos, mutta Ed Woodin henkilökohtaisin elokuva ei ole edes kalkkunaelokuvan merkkiteos.
On jotenkin ilmeistä että tie surkeaan, kirskuvaan ja tympeään taidetekeleeseen kulkee henkilökohtaisen innostuksen kautta. Ed Woodin uran aloittanut tekele on siitä laatumittarin halkaiseva esimerkki, mutta ei suinkaan ainoa. Allekirjoittaneen on erittäin vaikea antaa tälle oikeudenmukaista arvosanaa. Loppujen lopuksi on tälle tekeleelle annettava sysipaskojen, mieltä murskaavan huonojen töhkätekeleiden puolikas. Tätä ei voi käyttää kidutusvälineenä eikä edes kalkkunaelokuvana. Tämä elokuva ei ole mitään muuta kuin ajanhukkaa.
