Albert Barillén tuottamien, moninaisia aihepiirejä käsittelevien opetuspiirrossarjojen viidentenä osana valmistui tieteen historiaan syventyvä Olipa kerran keksijät. Ihmisen luomia erilaisia saavutuksia sivutessaan sarja sisältää luonnollisesti paljon yhtymäkohtia ihmiskunnan historiaa käsitelleeseen Olipa kerran ihminen-sarjaan, mutta enemmän yksittäisiin henkilöihin keskittyessään Olipa kerran keksijät-sarjan pääpaino on kuitenkin erilainen. Myöskin lähtökohta jokaiselle jaksolle on nuorten oppilaiden kokoontuminen vanhan mestarin asunnolle kuuntelemaan hänen tarinoita, kun Olipa kerran ihminen eteni kertojaäänen varassa kulkevana historialuentona.
Kuten luonnollista historian valossa, lähtee Olipa kerran keksijät liikkeelle muinaisista kiinalaisista ja kreikkalaisista. Vähin erin kasvaa ihmiskunnan tietämys aiemmin mystisinä pitämistään asioista. Lääketiede kehittyy, ihmisen ja asuttamamme planeetan paikka maailmankaikkeuden pienenä osana selkeytyy, ja mitä lähemmäs nykypäivää edetään, nousevat yksittäisten ihmisten oivallukset ja teot merkittäviksi saavutuksiksi. Lopulta höyrykoneen keksiminen oli se ratkaiseva asia, josta sikisi nykyisenkaltainen teollinen maailmamme. Tietenkin viihdyttävyyden ja ala-asteikäisille suunnatun sanoman takia kaikkein mutkikkaimpia siivuja keksintöjen ja teorioiden sisällöstä on jouduttu karsimaan, mutta ainakin tältä pohjalta saa hyvän yleiskuvan ihmiskunnan oivallusten merkittävyydestä, ja sarja herättää kiinnostuksen tutkia asioita lisää.
Olipa kerran keksijät sisältää myös sisäänrakennettuna tarinana sen, mitkä voimat yleensä ovat olleet eniten tiedon etenemisen tiellä. Aina Charles Darwinin evoluutioteoriaan asti kristinuskon ja Raamatun kautta pyrittiin määräämään pappien taholta totuus maailmasta. Kaiken haluttiin olevan pysyvää ja jumalallisen ilmoituksen kautta määriteltyä totuutta, mutta jonka taustalla oli kuitenkin vain papiston vallanhalu. Kaikista kuuluisin tapaus tästä lienee Galileo Galilein tarina, jossa hän joutui myöntämään papiston edessä olevansa väärässä, mutta kuitenkin omassa mielessään hän tiesi olleensa oikeassa. Ja kuten eräs papiston edustaja Galileolle toteaa, ei tietämättömille ihmisille pidä totuutta kertoa, sillä heidän yksinkertaisen ja vilpittömän uskon myötä heidän elämänsä pysyy onnellisena. Mutta jotta asia ei olisi näin yksiulotteinen, niin esimerkiksi perinnöllisyystieteen uranuurtaja Gregor Mendel oli munkki ja työskenteli teoriansa parissa luostarissa.
Olipa kerran keksijät on piirrostavaltaan Barillén aiempien sarjojen kaltaista yksinkertaistettua jälkeä, jossa ei näy viitteitä minkäänsortin visuaalisesta kokeilevuudesta tai pyrkimyksestä luoda jotain yhdysvaltalaisen tyylin möykkäanimaatiota. Suomalainen ääninäyttely on ihan kelvollista, vaikkakin joidenkin ääninäyttelijöiden maneerit alkavat kyllästyttää jaksosta toiseen, ja vaihtelu olisi virkistänyt. Myöskin musiikkipuolella sarja luottaa samoihin kappaleisiin jaksosta toiseen, ja Olipa kerran elämä-sarjasta muutamat kappaleet on lainattu. Eli äänipuoli hieman sarjassa puuduttaa, ja siitä antaisin suurimmat moitteet muuten nautinnollisen sarjan suhteen.
Vuonna 1994 tehdyn sarjan viimeinen, tulevaisuutta pohtiva päätösjakso pystyi eräällä tapaa ennustamaan nykyaikaisen Internetin. Muilta osin tuo jakso on hieman mielenkiinnoton pyörien liikaa kuvitteellisen Mars-matkan ympärillä, jättäen tieteellisen pohdinnan taustalle seikkailullisuuden noustessa pääosaan. Päätösjakso jääkin yllättäen sarjan heikoimmaksi jaksoksi, sillä perusta mielikuvitukselle olisi ollut vapaampi kuin muissa jaksoissa. Kokonaisuutena Olipa kerran keksijät edustaa kuitenkin 1990-luvun animaatiosarjojen parhaimmistoa miellyttävällä ja rauhallisella maailmallaan.
