Johnny Knoxville on niin ikään kaikille tuttu MTV:een Jackasseistä, mutta elokuvien saralla mies on tehnyt myös pätevää työtä, mistä on hyvänä esimerkkinä tämä Farrellyn veljesten tuottama älyvapaa veto
Steve Barker on se lähes kuuluisa nykykomedian perinteinen luuseri, joka ei osaa mitään. Steven setä on vähän pienessä pulassa mafian takia. Velkoja on iso kourallinen ja rahat pitäisi saada jollain tavalla. Setä sitten keksii, että laittaa Steven esittämään kehitysvammaista, päästäkseen paraolympialaisiin ja voittaakseen rahat.
Tiedossa on tietenkin kourallinen kommelluksia ja satunnaisia iskuja palleihin ja kompastumisia. Perinteitä kunnioittaen Farrellyt ovat sisäistäneet elokuvaan Stoogesien tyyliin, slapstickiä. Komedia syntyy juuri näistä elementeistä. Vammaisuutta korostetaan leffassa hyvin paljon, mutta selvällä lämmöllä ja kunnioituksella.
Johnny Knoxville on tässä elokuvassa hyvin sympaattinen ja sopii luuserin Steven rooliin. Brian Cox äreänä setänä vetää roolin kotiin, kunnialla. Katherine Heigl on kaunis ja tekee roolissaan mahtavaa työtä.
Jokseenkin nykykomedioihin verrattuna Farrellyn veljekset eivät osaa sisäistää mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Lähes jokaisesta Farrellyen tuottamasta komediasta löytyy slapstickiä ja hyvää huumoria. Tässä sitä on tarpeeksi eikä se ole pahitteeksi, jos vaikka tällaiselle kepeällä elokuvalle saisi nauraa.
