Bonnie Parker ja Clyde Barrow olivat kielto-ja lama-aikana Yhdysvaltoja kiertelevä pariskunta, jotka ryöstivät ja murhasivat minkä kerkesivät. Rahaa he harvoin suuria summia saivat, mutta jättivät yleensä jälkeen sitäkin enemmän raatoja. Lopulta kuuluisa pariskunta jäikin heitä pitkään jahdanneen sheriffin väijytykseen, missä he kokivat verisen kuoleman. Heidän tapostaan tehtiin oikea sirkus-show ja ruumiit laitettiin julkisesti näytille.
Kulttiohjaaja Arthur Penn päätti filmata heidän tarinansa 60-luvulla ja siitä tulikin jättimenestys. Elokuvan alku onkin hieman naiivi mutta toimii: Faye Dunawayn loistavasti tulkitsema Bonnie päättää tuosta vaan hypätä linnakundi Clyden (Warren Beatty) kelkkaan ja muutaman ryöstökeikan ja ruumiin jälkeen huomaakin ettei enää pääsekään pois.
Remmiin liittyy myös automekaanikko Moss(Pollard), Clyden kaveri Buck Barrow(Gene Hackman läpimurtoroolissaan) sekä tämän hieman seniili vaimo Blanche(Parsons). Jengi elää leveästi kunnes vastoinkäymiset alkavat.
Bonnie and Clyde on melko sentimentaalinen ja naiivi ja romantisoiva mutta siltikin otteensa säilyttävä jännäri jossa seurataan heidän rakkaustarinansa kehittymistä sekä jengin koitoksia. Näyttelijät hoitavat hommansa ihan kohtalaisesti, varsinkin Gene Hackman, mutta Parsons ylinäyttelee hänen vaimonsa roolin eikä jätä kovin realistista kuvaa roolihahmostaan.
Elokuva on kuitenkin klassikko ja kuvaus-ja leikkaustyylinsä ovat selvästi aikaansa edellä joten kyllä raina kestää kertakatsomisen jo itseisarvonsa vuoksi. Mutta yksi asia on pakko nostaa muiden yläpuolelle(VAROITUS:JUONIPALJASTUS!!!!!)
Loppukohtaus, jossa Bonnie ja Clyde ammutaan väijytyksessä aloitti uuden aikakauden Hollywood-väkivallalle. Ihmettelin pitkään elokuvan korkeahkoa ikärajaa kunnes näin lopun ja se sekoitti pääni totaalisesti. Siitä pääosin pisteet mutta silti ihan kelpo viihdettä myös historia-arvonsa puolesta.
