Bruno Mattei, tuo italialaisen roskan omalaatuinen merkkihenkilö, joka edelleen pystyy järkyttämään liian rohkeita elokuvaharrastajia ammattitaidottomuudellaan. Kyseisen ohjaajan tuontantolistalta löytyy hyvinkin oudoksuttavia nimiä, kuten Porno Holocaust, Women’s Prison Massacre, Hell of the Living Dead, Snuff Killer, SS Girls, Rats – Notte Di Terrore, sekä Terminator 2, jonka roskataidemaisterimme omaperäisyytensä puutteessa ehti väsätä ennen James Cameronia. Parhaiten italialainen Mattei kuitenkin tunnetaan natsipornoleffojensa sijaan myös rip-offeistaan, jotka tosiaan kopioivat suoria kohtauksia Ameriikan mantereella tuotetuista kassamagneeteista, kuten Robocop, Predator, First Blood part 2 jne.
Robowar on sitten jonkinmoinen sekoitus Predatoria ja Robocopia. Juoni muistuttaa molempia, mutta hahmot ovat kuin Predatorista ja pahiksen idea on varastettu suoraan Robocopista. Tiedossa on kuitenkin hyvin erilainen elokuvakokemus
B.A.M eli Big Ass Motherfuckers on joukko muka hyvin koulutettuja sotilaita. He ottavat vastaan salaisen tehtävän, mutta heille ei kerrota tehtävän taustoja. Oikeastaan heille ei kerrota tehtävästä yhtään mitään. Heidän pitää vain mennä salaperäiselle saarelle isot aseet kourissaan ja kirkkaansävyiset tiukat paidat päällä. Saarellahan odottaa valtion armeijan kehittämä, hauskalta kuulostava taistelurobotti, jonka hallinta on menetetty lopullisesti. Robotti osoittautuukin omiaan puhuvaksi armottomaksi tappokoneeksi, jolle kaikki kaliiperinen tuhoaminen tuntuu olevan pelkkää hauskanpitoa. Mutta armoton robotti saakin vastaansa isoperseisiä äidinnussuttelijoita, jotka ovat myös yhtä sekopäisiä 24/7 liipaisinherkkiä miehisiä amatöörejä. Sataprosenttista tuhoa ei voi estää.
Jo alun venekohtaus on jotain aivan käsittämätöntä. Joukko lihaksikkaita miehiä häärää African Queen II -nimisellä paatilla vaaleansinisissä/punaisissa tiukoissa paidoissa (ja Cpt. Reb Brown käyttää vieläpä napapaitaa). Hahmogalleria näyttää hyvinkin värikkäältä; yksi vetää jointtia ihan helvetin omituisella tavalla. Näyttää enemmän siltä, että heppu soittais huuliharppua. Toinen kuuntelee mautonta kasarirockia ja taputtelee karvaisia reisiään aivan toiseen tahtiin. Kolmas juo olutta ja esittää vihaavansa homoja ja narkkiksia, neljäs kaivelee paskaa kynsiensä alta ja muut ovat hieman neutraalimpaa porukkaa. Elokuva alkaa onnistuneesti vaikuttaa parodialta, eli tyylisuunnalta, jota en Bruno Matteilta todellakaan osaisi odottaa.
Jooh.. ja tämän jälkeen elokuva jatkuu viidakossa, jossa sankarit kävelevät kokoajan hitaasti ja heittelevät toisillensa jotain vittuilua vähän väliä. Välillä myös ammuskellaan ja Reb Brown tietenkin huutaa. Taustalla soivat Al Festan tarttuvat musiikit.
En kyllä pahemmin osaa perustella, mikä tässä elokuvassa olisi hyvää tai mikä huonoa. Kyseessä on vain ultimaattisen härö, idioottimaisen hauska ja viihdyttävä italo-ripoff -elokuva, josta yllättäen löytyy hauskalla tavalla raju hahmogalleria. Normaalikatsojan silmissähän tämä on aivan kauhealta näyttävä paskaläjä Predator-ripoff, mutta jotkut tietynlaiset katsojat saavat tästä varmasti irti kaikkea kaunista ja tärkeää. Juuri tällaisille roskan ystäville tätä voi oikeastikin suositella perjantain aivottomaksi huutonauruviihteeksi. Elokuva ei kuitenkaan yllä millään muulla tasolla oikein minnekään, eikä Robowar tosiaan ole se paras vaihtoehto porukalla katsottavaksi elokuvaksi, jos porukalla ei ole mukana alkoholijuomia tai eivät omaa tarpeellista asennoitumista.
“I say let’s get ready for a clean kill..”