Kyynisen ja karkeapintaisen John McClanen (Willis) elämässä ei mene kaikki hyvin. Perheasiat eivät ole kunnossa ja yritykset olla isä eivät saa kovinkaan paljoa arvostusta osakseen. Lisäksi hän saa tehtäväkseen hakea erään hakkerin, Matthew Farrellin (Long) FBI:n kuultavaksi. Helposta hommasta tuleekin taistelu elämästä ja kuolemasta. Kaiken lisäksi laajan mittakaavan tietohyökkäys on käynnistymässä mikä aiheuttaa mieletöntä kaaosta. McClane onnistuu taas sotkemaan itsensä tilanteeseen, joten luvassa on paljon tiukkaa toimintaa ja rapiat kaksi tuntia penkkiin liimaavaa toimintaa ennen kuin häikäilemätön Thomas Gabriel (Olyphant) on siististi paketoitu kalmopussiin.
Tässäpä on taas tiivis, adrenaliinilla täytetty toimintapamaus. Vaikka Die Hardin maestro John McTiernam ei olekaan ohjaajan istuimella ja toiminnan meininkiä on kesytetty, on se puhtaan toimintaelokuvan taika yhä mukana.
Willis tekee läpimurtoroolinsa rankalla kädellä eikä todellakaan jätä epäselväksi että McClane on toimintasankarien aatelia. Ärsyttävän hakkeri-sidekickin roolin paukautettu Justin Long ei ole todellakaan niin ärsyttävä tai avuton kuin hahmotyypistä luulisi, ja onnistuu herättämään jopa sympatiaa. Iljettävän roiston roolia remuava Timothy Olyphant vaikuttaa aluksi varsin epäkelvolta ehdokkaalta roistoksi, mutta tarinan edetessä niitä roistomaisia piirteitä tulee oikein kunnolla esille ja sen legendaarisen jippijaijee:n sihahtaessa esille, on hahmo päässyt inhojen leffaroistojen klubiin. Samaan kerhoon minne kuuluvat muidenkin Die Hardien roistot kätyreineen.
Kokonaisuutena Die Hard 4.0 on vauhdikas reilut kaksituntia, mutta ei täysin edeltäjiensä veroinen. Ison budjetin toimintaelokuva ja sen myös huomaa sanojen positiivisessa merkityksessä.
nimimerkki: Jurpo
