Vietnam lienee yksi elokuvahistorian suosituimmista aiheista. Karkeasti ottaen Vietnamista tehdyt leffat voitaneen jakaa kahteen eri ryhmään; toinen ryhmä käsittelee itse paikan päällä tapahtuvaa sotaa ja toinen taas sodasta jo aikapäiviä sitten kotiutuneiden veteraanien elämää ja sodan seurauksia. Adrian Lynen ohjaama Jaakobin painajainen käsittelee sotaveteraani Jacob Singerin (Tim Robbins) elämää vuosia sodan jälkeen mielenkiintoisella tavalla.
Lynen ohjaama jännäritrilleri vaikuttaa aluksi hyvinkin tavalliselta kuvaukselta ihmisestä, joka elää Vietnamissa vielä monta vuotta sodan päättymisen jälkeenkin. Kovia kokeneella Jacob Singerillä on pahanlaatuisia traumoja Vietnamista ja ne tahtovat sotkea arkielämää vähän liiankin ikävällä tavalla. Päällisin puolin tavallista elämää New Yorkissa postimiehenä elävä Singer näkee kummallisia näkyjä vähän väliä ja kuuppa on lievästi sanottuna sekaisin. Miehen menneisyys ei muutenkaan ole mikään järin valoisa ja ongelmaton, jos tarkastellaan lähemmin. Ihmissuhteet eivät taivu toivotulla tavalla ja traagisen käänteen saanut perhe-elämä sekin on ollutta ja mennyttä. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin tapahtua, eikä juoni ole niin yksinkertainen kuin miltä se näyttää. Mainio Tim Robbins hoitaa roolinsa todellisuuden ja harhan rajamailla seikkailevana Jaakobina vakuuttavalla ammattitaidolla.
Yleensä varsin tavallisia jännäreitä ohjannut Lyne on saanut kässäristä kyhättyä yllättävän hyvän jännärin kasaan, joka on samalla hänen paras elokuvansa ehdottomasti. Alussa ei oikein vielä tapahdu sen kummempia ja pientä mysteeriä vasta aletaan kehittelemään, mutta leffan päästessä vauhtiin Lyne säikyttelee katsojaa vähintäänkin erikoisilla ja karmivilla kuvilla, saaden katsojan puristettua tiukasti pihtiensä väliin. Lynen ohjaus on pääosin toimivaa ja leffa on välillä jopa ahdistavan kiehtovaa katseltavaa, joka vain paranee mysteeristä loppua kohti edetessä. Leffan jälkeen olo oli outo, mutta hetken tilannetta pohdittuani, pystyin vain toteamaan leffan olleen omalla tavallaan pirullisen nerokas ja järisyttävä katselukokemus. Tämä pitää katsoa vielä toiseenkin kertaan ja silmäpari tiiviisti ruudussa kiinni alusta alkaen, jotta koko homman juju aukeaisi täysin. Toinen katsomiskerta voi olla jopa suositeltava ratkaisu.
Kaikkiaan Jaakobin painajainen on tiivis ja tunnelmallinen paketti, joka tarjoaa herkkua jännityksen ja mysteerien ystäville. Varteenotettava vaihtoehto myös kauhufaneille, heitäkään tämän ei luulisi jättävän täysin kylmäksi.
nimimerkki: Lutkus
