Tavallinen matti meikäläinen David Mann (Dennis Weaver) ajelee tavallisena päivänä jenkkilän takapajulassa kohteenaan oma koti kullan kallis, Kalifornia. Työmatka sujuu leppoisasti radiota kuunnellen, aurinko paistaa ja karut aavikkomaisemat pilkottavat taustalla säestäen rauhallista maantieretkeä, kunnes eteen sattuu öljytankkia vetävä ja heti alkuun epäilyttävältä vaikuttava rekka. Perävaunun takana lukee isolla “Flammable”, joka osuvasti kuvaa lastin ohella myös itse kuskia, koska ratin takaa löytyykin varsin tulenarka kaveri. Ehkäpä tämän rukkikuskin olisi kannattanut antaa ajaa edellä, ja jättää ohitus suosiolla toiseen kertaan…
Satusetä ja mahtiohjaaja Steven Spielberg sai 70-luvun alussa tehtäväkseen siirtää Richard Mathesonin novelliin pohjautuvan käsikirjoituksen aina tv-ruudulle asti. Nuori kloppi näytti olevan jo uransa alkuvaiheessa aikamoisessa vedossa, koska Kauhun kilometrit on erittäin tiheätunnelmainen ja pikkunäppärä jännityselokuva, joka rakentaa titaanien taistelunsa erilaisen pikkujippojen avulla toimivaksi kokonaisuudeksi. Vaikka perinteisen perheen isän ja helvetistä lähetetyn rekkakuskin mittelö koostuukin suurimmaksi osaksi katukisasta, jossa renkaat vinkuu ja autoilla kolistellaan kuolemaa uhmaten, on se silti tiukasti katsojaa penkillään riepotteleva kertomus, vielä nykyäänkin.
Spielbergin taitavuus ohjaajana näkyy mm. mestarillisen kuvauksen muodossa ja jännityksellisten elementtien tasapainoisessa käytössä. Kuvakulmat niin läheltä kuin kaukaakin edesauttavat piinaavan yleisfiiliksen luomista todella paljon. Paholaismainen rekka on vaunuineen uhkaava ilmestys aina kuvassa näkyessään, yhdistelmä kolisee jyhkeästi ja demoninen sumutorvi osuu maaliin. Ovela keino oli myöskin jättää teitä suvereenisti dominoiva kuski kokonaan pimentoon, eli hänen ulkomuotonsa jää lähestulkoon kokonaan katsojan mielikuvituksen varaan. Tapahtumapaikkakin on valittu hyvin, amerikkalainen korpi itsessään on jo kauhuelokuvien myötä vakiintunut hyväksi paikaksi tehdä terroria. Apua ei näet ole aina tarjolla silloin kun sitä juuri tarvitsisi.
Perusheppuna pelkäävä Dennis Weaver oli meikäläiselle mukavan positiivinen yllätys. Weaver sopii rooliinsa ulkonäkönsä puolesta täydellisesti ja mies hoitaa ahdistavat tilanteet vakuuttavasti ja uskottavasti. Ihmisen muuttuminen paineen alla on homman nimi ja Weaverin kasvoilta on selkeästi luettavissa niin pienet ilonpuuskat, epätoivon tuulahdukset kuin paniikinpoikasen aineksetkin. Eritoten elokuvan välivaiheissa tapahtuvat pohdiskeluhetket ovat suorituksen parhaimmasta päästä auttaen samalla katsojaa levähtämään ajokohtauksista. Muita varsinaisia päärooleja ei sitten löydykään.
Kauhun kilometrit on tiivis paketti hurjaa autokaahailua, joka lipuu vääjäämättömään loppuratkaisuunsa vähintäänkin onnistuneesti. Vaikka elokuva loppuukin mahdollisesti hieman kuin seinään, löytyy pituutta kuitenkin aivan tarpeeksi ja bensankatkuisesta menosta kiinnostuneiden mahat täyttyvät varmasti. Leffa pitää sisällään yksinkertaisen, mutta koko kestonsa ajan elokuvaa hallitusti kannattelevan, kiehtovan idean. Spielbergin ensimmäinen kunnollinen elokuvaohjaus näyttää, että luonnollisesta lahjakkuudestahan tässä on kyse.
nimimerkki: Lutkus
