Mies ja hänen vaimonsa, purjevene ja liftari. Sekä liftarin veitsi. Tässä Roman Polanskin filmografian varhaisessa aarteessa on enemmän draamaa kuin monessa selkeästi kalliimmassa leffassa.
Tarinan tapahtuma-aika on kesäinen viikonloppu, jona porvarillistunut aviopari (Umecka & Niemczyk) on päättänyt lähteä seilailemaan. Matka on katketa ikävästi yhteentörmäykseen liftaripojan (Malanowicz) kanssa. Nainen pitää pojasta, mies taas ei, mutta luottaa sen verran omaan voitokkuuteensa, että ottaa pojanjolpin lopulta retkelle mukaan. Ja pienessä veneessä tilanne lopulta kiristyy äärimmilleen.
Polanskin hahmot puhuvat vähemmän kuin tilanteet, vaikka elokuvassa puhetta silti paljon riittääkin. Hahmojen väliset suhteet ovat kiehtovan monimutkaisia. Kukaan, edes leffan nainen, ei ole tylsistyttävä stereotypia. Jossain määrin voisi puhua myös saman hahmon kolmesta eri ilmentymästä.
Vaikka purjevene ei ylettömän monipuoliselta ja mielenkiintoiselta kuvauspaikalta ehkä tunnukaan, tässä elokuvassa siitä on onnistuttu luomaan yhtä jännittävä ”organismi” kuin elokuvan kuvaamista ihmisistäkin. Polanski vihjailee mm. juuri veneen avulla tarinassa suuntaan jos toiseenkin näppärästi kuin vanha tekijä, mutta siltikin (vielä nykynäkökulmasta katsottunakin) raikkaalla tavalla. Eipä siis ihme, että mies sai esikoispitkästään, eli juuri tästä leffasta, ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa.
Pienet tekniset ongelmat, kuten huulisynkka, häiritsevät onnahtelevuudellaan. Niistä huolimatta Veitsi vedessä vetää katsojan mukaansa ja tuntuu lähes täydelliseltä elokuvanautinnolta.
